Huhtikuussa 2015 Turun yliopiston tutkijat keksivät pyytää yleisöltä puutiaisnäytteitä. Projektissa haluttiin kartoittaa idästä leviävän taigapunkin asuinalueet Suomessa.
Mahtoi siinä postinkantaja ihmetellä, kun eläinmuseolle alkoi tulvia postia. Tutkijat saivat 7 000 kirjettä, jotka sisälsivät yhteensä 20 000 puutiaista.
Näistä näytteistä koottu ”puutiaispankki” paljastaa paitsi puutiaisten, myös tärkeimpien puutiaisvälitteisten taudinaiheuttajien levinneisyyden Suomessa.
Puutiaistutkimus on hyvä näyttö kansalaistieteen voimasta. Wikipedia-määritelmän mukaan ”kansalaistiede (engl. citizen science) on tieteellistä tutkimusta, jonka tavalliset ihmiset osittain tai kokonaan toteuttavat”.
Luonnontieteissä kansalaisten talkootyötä on osattu hyödyntää jo pitkään. Suomessa on paljon luontoharrastajia, joista taitavimmat pystyvät suorittamaan vaativiakin tehtäviä, kuten lintulaskentoja tai vaikeiden lajiryhmien määritystä.
Puutiaistyö osoittaa kuitenkin, että kuka tahansa voi auttaa tieteenteossa.
Ja se onkin tarpeen, sillä aivan tavallisiinkin lajeihin liittyy ratkaisemattomia kysymyksiä.
Toinen hyvä esimerkki on juuri alkanut Sieniatlas-hanke, joka kerää tietoa sienilajien levinneisyydestä, elinympäristövaatimuksista ja uhanalaisuudesta. Havaintoja kerätään koko suursienilajistosta, joka kattaa yli 2 000 lajia.
Havaintojen palauttamiseen tehty sivu avattiin maaliskuussa ja toukokuun puolivälissä kerrottiin kertyneen jo 1 700 havaintoa lähes 800 lajista.
Hankkeen organisoijina ovat Jyväskylän yliopiston tiedemuseo, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Oulun ja Turun yliopistojen kasvimuseot sekä Suomen sieniseurat.
Nimenomaan harrastajien osuus tulee kuitenkin olemaan ratkaiseva, sillä yliopistoissa sienitutkijoita on vähän, mutta sienilajeja laajassa maassamme paljon.
Monien sienilajien esiintymiskausi on myös niin lyhyt, että pelkästään sienitutkijoiden voimin tieto karttuisi perin hitaasti. Sama aikaikkunan kapeus rajoittaa useiden muidenkin eliölajien tutkimista, esimerkiksi monet lintulaskennat pitää tehdä suhteellisen lyhyen laulukauden aikana.
Mitä enemmän ja mitä kattavammin ympäri maata saadaan harrastajia avuksi, sitä parempia aineistoja karttuu ja sitä arvokkaampia ne ovat tieteellisesti.
Sieniatlaksen havainnot ovat avoimesti kaikkien nähtävillä. Käytäntö on hyvä ja kansalaistiedehankkeelle sopiva.
Useimmat tällaisiin tiedetalkoisiin osallistuvat lienevät itsekin kiinnostuneita selvitettävistä ilmiöistä ja haluavat oppia aiheesta lisää. Avoin data auttaa myös muun muassa seuraamaan hankkeen etenemistä ja suhteuttamaan omia havaintoja kokonaisuuteen.
Aina ei tarvitse tyytyä kansalaisten tämänhetkisiin taitoihin avustaa tutkimuksissa. Sieniatlas kunnostautuu tässä kouluttamalla harrastajia näytteiden keräämiseen ja havaintojen tallentamiseen.
Puutiaistutkijoiden saamasta aineistosta syntyi jo tieteellinen artikkeli Emerging Microbes & Infections -julkaisusarjaan. Se on vapaasti kaikkien luettavissa, mikä sopii hyvin kansalaistieteen henkeen.
Tieteen talkoolaiset haluavat työstään palautetta ja tässä olisi tutkijoilla vielä parantamisen varaa. Suomenkielisten ja kansantajuisten raporttien ja uutisten lisäksi myös tieteelliset artikkelit olisi hyvä saada julkisesti saataville.