Joulun alla kokoomuslaisten juhlamieltä pilasi kaksikin mielipidemittausta. Niistä tylympi, Taloustutkimuksen tekemä näytti puolueelle vain 17,1 prosentin kannatusta. Toinen, vähän valoisampi Suomen Gallupin tulos ei sekään osoittanut, että oppositioasema olisi kääntänyt puolueen kannatusta nousuun. Päinvastoin. Demarit ja keskusta ovat jo noin kymmenen prosenttiyksikön päässä karussa.
Päivänpolitiikan taakseen jättänyt entinen eduskunnan puhemies ja kokoomuksen presidenttiehdokas Riitta Uosukainen on hänkin mielipidemittaukset nähnyt. Hän luonnehtii puolueensa tämänhetkistä tilannetta äärimmäisen epäedulliseksi.
"Kokoomuksen takana on neljä vaalikautta, 16 vuotta hallituksessa. Sinä aikana puolueessa jo totuttiin valtionhoitaja-asenteeseen", hän arvioi.
Puolueessa on ristivetoa siitä, millä tyylillä oppositiosta pitäisi pyrkiä vaikuttamaan.
"Nyt nämä pitkäaikaiset päätöksentekijät eivät osaa räksyttää. Ja jos sitä yritetään, se huomataan ja sitä moititaan, omistakin riveistä, 'ettei tuo sovi meille'. Silloin ei tietysti synny kovin särmikästä oppositiopolitiikkaa. Ja toiset tahot eivät taas tule mukaan, kun ei ole särmikkyyttä."
"Itse luulen, että vie aikansa ennen kuin oma linja syntyy. Ei olisi kovin loogista, jos kokoomus olisi vastarannankiiski esimerkiksi EU-asioissa, kun niitä on oltu itse luomassa."
Uosukainen lukee haastattelun aikana kokoomuksen puoluesihteerin Heikki A. Ollilan lausuntoja keskiviikon Kalevasta ja sanoo olevansa tämän kanssa jotakuinkin samaa mieltä yhdestä asiasta: koko ajan on tehtävä politiikan hienosäätöä. Mutta kun Ollila sanoo, että on etsittävä myös oikeaa tyyliä, Uosukainen saa sanoihinsa aivan erityistä pontta:
"Minun mielestäni pitää löytää asiat! Emmehän me tässä tyyliä ole hakemassa vaan valtakunnan parhaaksi toimimassa!"
Samassa juttukokonaisuudessa kokoomuksen varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa haluaa nostaa tasa-arvoasiat ja ympäristökysymykset aiempaa voimakkaammin esille kokoomuksen politiikassa. Mutta voiko kokoomus erityisemmin profiloitua teemoilla, joita jokainen puolue ajaa, ainakin sanoo ajavansa?
Uosukaisella on oma vahva näkemyksensä siitä, mitä puolueen pitäisi nostaa keskeisesti esille: "Sivistyskysymykset. Tiede, taide, mutta myös uskonto. Jos niitä ei nosteta esille, niin huonosti käy."
Uosukainen sanoo olevansa vakaasti sitä mieltä, että henkiset ja hengelliset asiat kiinnostavat ihmisiä tavattomasti ja aidosti.
"Ihmiset ovat kiinnostuneita eettisistä asioista, ihan varmasti ovat", hän vielä vahvistaa.
Uosukainen sanoo kuulleensa radiosta jonkun nuoren kokoomuslaisen arvioita siitä, etteivät, koti, uskonto ja isänmaa voi olla kokoomuslaisuuden ohjenuoria.
"Koti, uskonto ja isänmaa kantavat 2000-luvulle. Niistä on paras olla luopumatta! Olen tässä oikein vakavissani. Ja luulen ihmisten ajatuksia tuntevani, kun heitä satamäärin jatkuvasti tapaan."
Uosukainen arvelee sanoneensa ainakin 500 kertaa, että Suomessa on vain puut ja päät, siis metsät ja osaaminen. Ja osaamista on hänen mukaansa myös humanististen asioiden ja arvojen hallinta. "Meillä on Suomessa vahva yleissivistys ja kokoomuksenkin on pidettävä sitä yllä. Mie oikein innostun tästä!"
Kokoomuksen alamäkeen on haettu syypäitä puolueen politiikan ohella sen johtopaikkojen haltijoista. Moni kokoomuslainen haluaisi Ville Itälälle haastajan ensi kesän puoluekokoukseen. Uosukainenkin näkisi mieluusti kilpailua ykkösjohtajan paikasta.
"Ei se olisi ollenkaan paha, koska se herättäisi huomiota ja kiinnostusta. Jos löytyy hyvä haastaja, niin mikä ettei. Onko se sitten laiskuutta, että ihmiset eivät viitsi siihen ruveta?"
Uosukaisen mielestä sopiva haastaja olisi esimerkiksi Jyrki Katainen, kokoomuksen nuori pohjoissavolainen kansanedustaja, joka vetää myös kokoomuksen periaateohjelman uudistamista. Juuri nyt kuitenkin näyttää siltä, ettei Itälä saa ainakaan varteenotettavaa vastaehdokasta.
Uosukainen kuitenkin huomauttaa, että monia öitä on edessä vielä ennen kesää ja monia keskusteluja ehditään vielä käydä. "Semmoisissa keskusteluissa minä en koskaan ole ollut mukana, kun olen puolueessa aina ollut tällainen omituinen olento."
Uosukaisen edessä olevassa Kalevassa kerrotaan niin ikään, että Kimmo Sasi on ehdokkuudesta kieltäytynyt.
"Siinä olisikin vaarallinen ryhtymys, jos Kimmo lähtisi mukaan viheltämään", Uosukainen huudahtaa.
"Kimmo on tavattoman hyvä, mutta niin arvaamaton. Kimmo mokoma siellä hississä oli niin, että kauppojen aukiolot ovat vieläkin sekaisin," Uosukainen viittaa liikeaikalakia koskevaan äänestykseen muutaman vuoden takaa. Sasi myöhästyi siitä, kun oli maistelemassa muualla eduskuntatalossa glögiä ja eduskunnan hissikin vielä yllättäen pysähtyi.
Vaikka Uosukainen sanoo toivovansa kilpailua puheenjohtajuudesta, hän toisaalta kertoo olevansa tyytyväinen Itälään.
"Mitä hän olisi tässä tilanteessa voinut toisin tehdä? Mitä ihmeen temppuja hän olisi voinut keksiä? Täytyy vain olla hyviä yhteistyökumppaneita. Ben (Zyskowicz) on aivan loistava ryhmän puheenjohtaja. Täytyy vain toivoa kaikkien ryhmässä huomaavan, että kaikki ovat puolueen mannekiineja ja tekevät yhteistyötä."
"Pahinta mitä minä tiedän on se, että vedetään mattoa kaverin alta. Siihen on taipumusta yhdellä ja toisella."
Uosukainen muistuttaa vielä, ettei Sauli Niinistökään ollut puheenjohtajaksi vuonna 1994 tullessaan mikään ihmemies. "Monen mielestä hän oli kuitenkin ihmemies lähtiessään, kaivattu."
Oman seuraajansa, puhemies Paavo Lipposen työtä Uosukainen ei moiti, pikemminkin kiittää. Sen hän kuitenkin sanoo, että kun Lipposen kohdalla on alettu puhua maakuntamatkoista, niin ei asia uusi ole, termi vain.
"Minä olen aina liikkunut paljon, puhemiehenä en vain puhunut niistä maakuntamatkoina, koska katsoin, että ne on varattu presidentille. Mutta matkustettu on."
"Tiedottajaakaan minulla ei ollut. Siinä Paavo on viisas, että hänellä sellainen on kertomassa, mitä hän on tehnyt."
Jos eduskunta ja valtakunnanpolitiikka ovat Uosukaisella jo taakse jäänyttä elämää, paikalliset ja tietysti etenkin oman alueen asiat ovat hänellä yhä ajettavina.
"Ouluhan on selvinnyt mielettömän paljon keskimääräistä paremmin, mutta kyllä kovasti on pitänyt työtä tehdä", hän sanoo välihuomautuksena.
Uosukaisen toiveena on Saimaankaupungin syntyminen, eli Lappeenrannan ja Imatran ja Joutsenon lyöttäytyminen yhteen. Niin saataisiin vetovoimainen, yli 100 000 asukkaan keskus Pietarin ja Helsingin välille. Häntä kiukuttaa hankkeen jarruttaminen, jota hänen mukaansa osa alueen poliitikoista harjoittaa.
"Jos mitään ei tehdä, kaikki kärsivät. Tämä on nakutettu asia." Kotiseutunsa ilmapiiriä Uosukainen ylistää silti samaan hengenvetoon vuolaasti. "Kyllä siellä on ilo asua, ihmiset ovat suurenmoisia."
Parikymmentä metriä helsinkiläisen katuvilinän yläpuolella Uosukainen jatkaa teemasta ja sanoo haluavansa asian oikein sanella.
"Minä korostan kunnallista päätöksentekoa! Väitän, että täällä Helsingissä ei tiedosteta, miten paljon tärkeitä päätöksiä tehdään maakunnissa ja kunnissa. Siellä tehdään päätökset muun muassa EU-rahoista."
"Mutta: luuletko, että löytyy enää sellaisia nuoria, jotka panevat aikansa likoon kunnallispolitiikkaan ja maakuntapolitiikkaan. Se vie aikaa mutta ei tuo muuta kuin haukkumista. Ja kuitenkin se on aivan olennaisen tärkeää työtä!"
Uosukainen sanoo huomanneensa senkin, että usein kun veteraanit jättävät kunnallispolitiikan, yhtä hyviä henkilöitä ei hevin saada tilalle. "Pitäisi saada ympäri maata mukaan nuoria, jotka tarttuvat toimeen. Mutta ihmiset eivät kovin helpolla sitoudu", hän harmittelee.
Uosukaisen värikäs tapa ilmaista asiansa tuli kansan tietoon viimeistään hänen kirjastaan Liehuva liekinvarsi ja sen kirjeistä. Kun Uosukaiselta kysyy, kenelle hän nyt kirjoittaisi ja mistä, hän miettii pitkään ja sanoo sitten, että voisi kirjoittaa jollekulle nuorelle ihmiselle.
"Luin äskettäin nuorten ja vähän vanhempienkin ihmisten näkemyksiä sinkkuudesta. Kyllä siellä aika lailla aineelliset arvot korostuivat. Niin tavattoman rahakeskeiseltä se elämä tuntui."
"Millä voisi kannustaa nuoria ihmisiä johonkin muuhun, kun niin kovin aineelliseksi on tämä elämä käynyt..."