Suomen presidenttien vierailut Valkoiseen taloon ovat olleet harvinaista herkkua. Presidentti Sauli Niinistön virallinen vierailu toteutui nyt samaan aikaan neljän muun pohjoismaisen poliittisen johtajan kanssa. Silti tapaamisen merkitystä Suomelle ei ole syytä vähätellä.
Ulkomaisten johtajien virallisia vierailuja Washingtoniin on presidentti Barack Obaman kahdeksatta vuotta jatkuneella virkakaudella toteutunut vain tusinan verran. Suomen kannalta on sekä imartelevaa että merkittävää, että yhdellä näistä oli mukana oma presidenttimme.
Sille, että Yhdysvaltain presidentti otti vastaan viisi pohjoismaista johtajaa, lienee useitakin syitä. Ensinnäkin Pohjoismaat tuntuvat olevan ryhmä, jolta Obama aidosti arvioi Yhdysvaltojen voivan ottaa oppia.
Pohjoismaiden pärjääminen monissa keskeisissä yhteiskunnan toimivuutta mittaavissa tutkimuksissa on pantu merkille Obaman hallinnossa. Presidentti itse viittasi puheissaan näihin tutkimuksiin humoristisesti, mutta tuskin vain tunnelmaa keventääkseen.
Yhteisvierailun tärkein taustasyy oli todennäköisesti kuitenkin Euroopan turvallisuustilanne. Krimin ja Ukrainan kriisit ovat kiristäneet jännitystä myös Itämeren ympäristössä. Venäjän sotilaallinen toiminta alueella on nyt aktiivisempaa kuin kertaakaan sitten kylmän sodan. Samalla Pohjoismaiden strateginen merkitys Yhdysvalloille on kasvanut.
Suomen turvallisuuspoliittinen yhteistyökuvio on liikkeessä. Suomen kaltainen pieni maa ei pysty selättämään turvallisuusuhkiaan vain omin voimin. Ne eivät yksinkertaisesti riitä.
Niin kauan kuin Suomi pysyttelee Naton ulkopuolella, ulkopoliittisen johdon on kireässä tilanteessa suorastaan välttämätöntä kehitellä uudenlaisia yhteistyömalleja. Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on jo hyvää vauhtia tiivistymässä.
Nyt toinen suuntaviitta on alkanut osoittaa suoraan kohti Yhdysvaltoja. Jälkimmäisestä pyrkimyksestä ovat osoituksena yhdysvaltalaisten joukkojen osallistuminen Suomessa järjestettäviin sotaharjoituksiin tänä keväänä ja kesänä. Merkille pantavasti Niinistön mukaan Obaman kanssa ei puhuttu Suomen Nato-jäsenyydestä mitään.
Naton vahvuus sen jäsenten näkökulmasta on siinä, että liitto antaa turvatakuun, joka velvoittaa kaikkia jäseniä puolustamaan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta yksittäistä jäsenmaata. On täysin avoin kysymys, voisiko Suomi saada jotain vastaavaa suoraan Yhdysvalloilta. Tuskin.
Obaman turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Charles Kuchman totesi ennen Niinistön vierailua, että vaikka kaikki pohjoismaat eivät ole Natossa, koko alueen turvallisuus on Yhdysvaltain keskeisten kansallisten etujen joukossa. Se oli arvoituksellinen lausunto.
Sotilasvoimallaan pullistelevan Venäjän vieressä Suomen on pidettävä käsissään niin vahvat kortit kuin mahdollista. Kannattaa huomata, että turvallisuuspoliittista sidettään suoraan yli Atlantin pyrkii nyt tietoisesti vahvistamaan myös Ruotsi.
Pääkirjoitus