Uusi Iloinen Teatteri. Me olemme taas. Käsikirjoitus Seppo Ahti, Pentti Järvinen, Matti Kuusla, Markku Salo, Ilkka Talasranta ja Jukka Virtanen. Kapellimestari Jari Puhakka. Ohjaus Tiina Puumalainen. Koreografia Osku Heiskanen. Lavastus Jyrki Seppä. Puvustus Marjukka Larsson. Valot Timo Alhanen. Ääni Sakari Kiiski. Esiintyjinä Jukka Haapalainen, Tanja Huotari, Miro Honkanen, Marjatta Leppänen, Petri Liski, Sonja Lumme, Laura Malmivaara, Esa Nummela, Tomi Mäenpää, Sari Siikander, Sirpa Suutari-Jääskö ja 7 seinähullua veljestä.
Mitä useampi kokki - ja miten se jatkuukaan?
Voisiko se kokonaisuudessaan kuulua seuraavasti: Mitä useampi kokki, sitä isompi soppa?
Tältä ainakin rupesi tuntumaan, jos malttoi siirtää kevään merkeistä varmimman eli Linnanmäen Uuden Iloisen Teatterin tämänvuotisesta esityksestä katseensa käsiohjelmaan.
Se paljasti, että käsikirjoituksen tekijöitäkin on ollut kaikkiaan puoli tusinaa. SeppoAhti, Matti Kuusla, Jukka Virtanen ja kumppanit ovat taanneet sen, että huuli lentää. Ja ajankohtaisiin aiheisiin otetaan kantaa, onpa sitten kysymys Juhani Palmun rahatilanteesta (Palmu kirjoitetaan että pee aa...), Rafaelin enkelistä (Rafael Wardin maalaamasta Tarja Halosen muotokuvasta Arajärven muumikravattimuotokuvan tuorestamana) tai liito-oravista (nahkarukkasesta).
Me olemme taas on Uuden Iloisen Teatterin 25-vuotisjuhlashow ja tasokkaampi kuin aikoihin. Tai ainakin tasokkaampi ja hauskempi kuin muistan niiden olleenkaan.
Johdonmukaisen juonellinen ei show UIT:n tyyliin koskaan ole ollutkaan vaan se koostuu itsenäisistä sketseistä, laulu- ja tanssinumeroista, jotka avarasti ottaen muodostavat jonkintapaisen kaaren pääsääntöisesti hyväntuulisten esiintyjien persoonallisuuden ansiosta. Näillä säännöillä se toimi nytkin.
Juhlashow´ssa palattiin pariinkin otteeseen vuosikymmeneen, jolloin tämä teatteri syntyi, poliittisesti aktiivin mutta ahdasmielisen 1970-luvun loppuun.
Uskomattoman liikuttava oli Seitsemän Seinähullun Veljeksen hellänhauska parodia 70-luvun vallankumouslauluista aina esiintymisasuja ja tuon ajan laululiikkeen maneereja myöten.
Kapellimestarinna ja melkein päättymätön sinfonia oli kuin iloiset terveiset sinfoniakonsertteihin, joissa todellakin saattaa monesti tuntua, ettei joku massiivinen sävellys lopu ikinä. Tämä tunnelma tavoitettiinkin orkesterin ja Sari Siikanderin naiskapellimestarin yhteistyössä hihityttävän aidosti.
Marjatta Leppänen ja Sonja Lumme ovat UIT:n monivuotista perusväkeä. Nytkin kumpikin säihkyi ja säkenöi, mutta oli laulamassa myös yhdessä ikävystyttävimmistä numeroista - joita tähänkin mahtui muutama. Tarkoitan erityisesti Jatsaava kalakukko-nimistä muunnelmaa Lentävästä kalakukosta.
Tänä vuonna Jyrki Sepän lavastukseen (Rovaniemeltäkin tutun) on satsattu aika tavalla: se on huolellista, viimeisteltyä ja ennen kaikkea näyttävää.
Näyttävimpiin tulokkaisiin UIT:n lavalla Peacock-teatterissa kuuluu Oulun Telemarkista tuttu kansainvälisen kilpatanssiuran luonut kaksikko Sirpa Suutari-Jääskö ja hänen partnerinsa "lapualaisamerikkalaisen tanssin taituriksi" nimetty Jukka Haapalainen. Yllättävintä lienee, että he osoittautuvat niin moniosaajiksi kuin osoittautuvat: heiltä sujuu tanssin lisäksi myös laulu ja puhe siinä missä muultakin porukalta, vaikka pääpaino tämän tanssivan tähtiparin kohdallaan tietystikin on näyttävissä tanssinumeroissa.