Oulun ohi kulkeva Pohjantie on saatu niin hyvään kuntoon, että nyt sen nopeusrajoituksia voidaan ruveta laskemaan. Tarkoituksena on tiputtaa vauhdit kahdeksaankymppiin, osin kuuteenkymppiinkin.
Joku voi ehkä kuvitella moottoritien rakentamisen kestävän monta vuosikymmentä ja maksavan miljoonia euroja sen takia, että liikenne saataisiin sujumaan entistä vikkelämmin.
Höpsistä. Tuollaisessa käsityksessä ei ole liikenteenestosuunnittelusta hajuakaan. Tienhän pitää olla mahdollisimman hyvä ja kallis sen vuoksi, että siihen asennettavista nopeusrajoituksista saadaan mahdollisimman suuri rajahyöty.
Mitä iloa olisi panna kuudenkympin rajoitus tielle, jolla ei paljon sen kovempaa pysty ajamaankaan? Jos jollakin kärrytiellä pääsisi ajamaan parhaimmillaan esimerkiksi kahdeksaakymppiä, sen tiputtaminen parillakymmenellä kilometrillä tunnissa eli neljänneksellä merkitsee vain 25 prosentin hyötyä. Jos sen sijaan tie antaa teknisesti mahdollisuuden vaikkapa 200 kilometrin tuntinopeuteen, 60 km/h rajoitus merkitsee peräti 70 prosentin hyötyä. Onhan siinä selvä ero.
Sama koskee muutakin liikenteenestosuunnittelua, esimerkiksi ns. hidastustöyssyjä. Niitäkin varten kannattaa ensin rakentaa mahdollisimman hyvä tie, jota pitkin pääsee ajamaan kovaa. Ellei tie ole tarpeeksi tasokas, siinä on töyssyjä luonnostaan, eikä sellaisiin voi luottaa, koska autoilijat eivät ymmärrä niitä töyssyiksi, kiroavat vain huonoja tienrakentajia.
Ohikulkutien hidastamisella on tietysti myös taloudellista merkitystä. Jos Pohjantietä pääsee kovin näppärästi Oulun ohitse, sekä etelästä että pohjoisesta tulevat turistit käyttävät herkästi tätä mahdollisuutta hyväkseen ja tosiaan ajavat kauniin ja kiinnostavan kaupungin ohi. Kuudenkympin vauhdissa sentään ehtii vähän vilkuilla sivuilleenkin, ja parhaassa tapauksessa pyörähtää kaupungille ostoksille. Tätä houkutusta voitaisiin vielä lisätä asentamalla Pohjantielle vaikkapa juuri töyssyjä sekä muutamat liikennevalot, jotka ruuhkauttaisivat liikennettä sen verran, että kaupungin kautta ajaminen olisi nopeampaa kuin ohitustietä pitkin.
Jos joku vielä kyselee, mitä täytisen hyötyä koko ohitustiestä enää sen jälkeen on, katsokoonpa vain omiin kaappeihinsa. Kuinka paljon siellä on tavaraa, jota pitää olla, mutta jota ei koskaan raskita käyttää?
Useimmista huusholleista löytyy varmasti leipäkonetta ja kahviastiastoa ja pöytähopeita ynnä muuta tilpehöörää, jota ei kehtaa poiskaan heittää, vaan säästetään siltä varalta, että joskus sattuisi tarvitsemaan. Ihan samasta syystä itseään kunnioittavassa kaupungissa pitää olla moottoritie: kaiken varalta, vaikkei sitä saakaan käyttää.