Jos Hillary Clinton päätyy Barack Obaman varapresidenttiehdokkaaksi, Yhdysvaltain demokraateilla näyttäisi olevan luvassa jättipotti.
Senaattori Barack Obaman nousu kuukausien jännityksen jälkeen Yhdysvaltain demokraattipuolueen presidenttiehdokkaaksi mullistaa nyt pelin luonteen ja korottaa panokset huippuunsa. Yhdysvaltain historian kolmannen mustan senaattorin pääsy toisen valtapuolueen ehdokkaaksi on historiallinen saavutus. Sellainen oli myös entisen ensimmäisen naisen täpärä tappio. Kumpikin avasi uusia uria Yhdysvaltain politiikassa.
Haave Obaman ja Clintonin sovinnosta ja "unelmien työparin" yhteistyöstä saa miljoonien demokraattien sydämet tykyttämään. Clintonin varapresidenttiehdokkuuden myötä puolue yhtenäistyisi merkittävästi repivän taiston jälkeen. Demokraatit äänestivät esivaaleissa ennätysvilkkaasti.
Clintonin olisi nyt jo oman poliittisen tulevaisuutensa takia viisasta tukea Obaman kampanjaa. Obaman pitää kuitenkin miettiä vaalitaktiikan lisäksi työparin toimivuutta. Tahtopoliitikko Clinton edustaa voimakasta poliittista dynastiaa, ja ex-presidentti Bill Clintonin vaikutus tuntuu yhä. Se ei välttämättä miellytä Valkoisen talon isännäksi yksin mielivää komeettaa.
Vaikka Obama näyttäisi olevan marraskuun vaalien suosikki, hänen voittonsa ei ole mitenkään varma. Mielipidetiedusteluihin ei kannata tuijottaa. Jos syksyn taistelusta tulee tiukka, pienten asioiden merkitys kasvaa.
Yhdysvalloissa kaivataan uusia näkemyksiä, ja puhujamestari Obama näyttää edustavan niitä. Obamalle on toistaiseksi etua siitä, että hän on ollut politiikan keskiössä vain lyhyen aikaa. Republikaanien ehdokas John McCain yrittää leimata sen pelkäksi kokemattomuudeksi. McCain kyseenalaistaa erityisesti Obaman osaamisen turvallisuuspolitiikassa eli Irakissa, Afganistanissa, Iranissa ja terrorismin vastaisessa sodassa.
Olisi myös ihme, ellei yhä arka rotukysymys nousisi vielä esille. Sillä pelaaminen on samalla riski. Sitä paitsi Obama ei näytä olevan tyypillinen musta poliitikko, jotka ovat aiemmin esiintyneet rotusorron vastaisina julistajina; Obama on puhunut kansan yhdistämisestä. Abortin, homoavioliittojen tai luomiskertomuksen kaltaisissa vaarallisen herkissä moraalikysymyksissä hän on suhteellisen liberaali.
Ainoa Obamaa toistaiseksi rasittanut skandaali johtuu suhteesta yltiöradikaaleja lausuntoja antaneeseen pastori Jeremiah Wrightiin. Varjon heittänyt kohu on laantunut, mutta antanee taas aseita syksyn lokakampanjoille. Obamasta on yritetty tehdä muun muassa muslimia, mutta jos rahaan tai seksiin liittyviin skandaaleihin olisi aihetta, niiden luulisi jo tulleen esille. Kaikki lienee silti mahdollista.
Valkoisen talon lisäksi asemien menetys kongressissa kauhistuttaa republikaaneja. Clintonia on pidetty tähän asti suurempana uhkana, mutta myös Obama on vaikea vastus.
McCain on itse monin tavoin antibushilainen. Hän on moraalikysymyksissä kristillistä oikeistoa liberaalimpi ja hänen talousajattelunsa on vähemmän markkinaliberaalia. Hän suhtautuu varovaisemmin yksinapaiseen voimankäyttöön, mikä kuulostaa eurooppalaisittain lupaavalta. Presidenttiehdokkaaksi hän yritti jo 2000, mutta tuolloin putosi liian liberaalina.
McCainilla on omien avujensa, pitkän kokemuksen, itsenäisyyden ja tunnustetun patrioottisuuden vastapainoksi kaksi merkittävää taakkaa: Irakin sota ja korkea ikä. Irakin sota painaa myös Condoleezza Ricea. Nykyisen ulkoministerin nimi on varapresidenttihuhujen joukossa yllätys. Hän voisi kaventaa McCainin rinnalla demokraattien oletettua rotu- ja sukupuolietua.