Oslo Kahdestatoista jättimäisestä balsapuun rungosta rakennettu Kon-Tiki kelluu kuvitteellisessa meressä nimikkomuseossaan Oslossa.
Sivuilta kymmenen metriä pitkä lautta näyttää kuivahtaneelta. On vaikea uskoa, että kuusihenkinen miehistö seilasi sillä merivirran ja tuulen vietävänä yli Tyynenmeren; noin 8 000 kilometrin matkan Perun rannikolta Tuamotusaariston Raroia-atollille 1947.
Silloin ei ollut kännyköitä, mutta osa miehistä oli koulutettu radisteiksi ja laskuvarjojääkäreiksi erikoistehtäviin Norjan vastarintaliikkeen palvelukseen toisen maailmansodan aikana.
Matkan ideoija ja toimeenpanija oli norjalainen tutkimusmatkailija Thor Heyerdal - viimeinen viinkinki. Hän oli yhtä rohkea ja huimapäinen kuin Pohjois- ja Etelänavoille 1800- ja 1900-luvun vaihteessa reissanneet maanmieheensä Fridtjof Nansen, Roald Amundsen ja Otto Sverdrup.
Heyerdal halusi Kon-Tiki -retkellään todistaa, että Polynesia oli ollut Etelä-Amerikan alkuasukkaiden saavutettavissa. Heyerdal oli muutenkin sitä mieltä, että jokia voimakkaammat merivirrat oli aliarvioitu kansojen vaelluksia ja asutusreittejä tutkittaessa.
Lääke on sivistystä
Ensimmäisen kerran nuori Heyerdal kuuli Tiki-jumalasta Fatuhivan saaren viimeiseltä ihmissyöjältä Tei Tetualta.
Marquesassaariin kuuluvalle Fatuhivalle Heyerdal hakeutui ensimmäisen vaimonsa kanssa 1937 sisällään unelma paluusta luontoon. Aivan 1900-luvun alussa Marquesassaariin kuuluvalla Hiva Oalla asusteli ranskalainen taidemaalari Paul Gauguin.
Heyerdalin äidin Alisonin suuri sankari oli ollut Charles Darwin ajatuksineen luonnonvalinnasta ja vahvimpien eloonjäämisopista.
”Thor Heyerdalin elämäntyö lepää darwinismin vankalla pohjalla”, väittää hänen unelmistaan, teorioistaan ja matkoistaan tv-sarjan ja kirjan tehnyt Christopher Ralling.
Fatuhivalla nuoren etnografin idealistiset ajatukset törmäsivät arkielämän realiteetteihin. Paikalliset asukkaat sairastivat tuberkuloosia, noursutautia (elefantiaasi) ja sukupuolitauteja, eivätkä seikkailijat itsekään pysyneet terveinä.
”Näimme alhaalla kylässä kanssaihmisiä, jotka tarvitsivat kipeästi jonkinlaista yhteiskunnallista kehitystä. Lääkettä. Basillien ja hygienian tuntemusta”, kirjoitti Thor Heyerdal kirjassaan Fatuhiva: takaisin luontoon.
”Lääke on sivistystä”, kommentoi vaimo Liv.
Heyerdal oli luontoa säästävän inhimillisen toiminnan kannalla paljon ennen nykypäivän luonnonsuojelijoita. Hän oli ensimmäisiä, jotka varoittivat YK:ta maailman valtamerten saastumisesta. Kesäkuun 8. päivänä vietetään nykyisin kansainvälistä mertensuojelupäivää, joka julistettiin YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa Rio de Janeirossa vasta 1992.
Tiki-jumalan nimi
Inkojen kansantarun mukaan heidän edelläkävijänsä aurinkokuningas Con-Ticci Viracocha oli lähtenyt Perusta ja purjehtinut joukkoineen Tyynenmeren toiselle puolen.
Viracochan nimen he saivat ”meren vaahdosta”, koska he olivat iholtaan valkoisia ja katosivat kuin meren vaahto.
Thor Heyerdalin retkikunnan laiva kastettiin Kon-Tiki -jumalan mukaan ja myöhemmin Heyerdalin elämäkerran kirjoittaja Arnold Jacoby nimitti ystäväänsä pääsiäissaarelaisten tapaan Señor Kon-Tikiksi.
Kon-Tiki rakennettiin uskollisesti inkojen balsalauttojen mallilla ilman nauloja. Polynesialaiseen tapaan lautan puille annettiin jumaluuksien nimet ennen kuin ne kaadettiin: Ku, Kane, Kama, Ilo, Mauri, Ra, Rangi, Papa, Taranga, Kura, Kukara ja Hiti.
Miehistön jäsen Erik Hesselberg maalasi lautan purjeeseen jumalakuninkuuden Kon-Tikin kasvot mallinaan eräs Tiahuanacon patsaista Titicacajärven rannalla Bolivian Andeilla.
Parrakas Kon-Tiki näyttää lähinnä hämmenyneeltä yhden Norjan suosituimman turistikohteen eli nimikkomuseonsa hämärässä.
Tiedeyhteisön hampaissa
Tänä keväänä huhtikuussa 87-vuotiaana edesmenneen Thor Heyderdalin seikkailut eivät suinkaan päättyneet koralliriutalle, vaan hän kirjoitti Kon-Tiki -retkestään 800-sivuisen kirjan Amerikan intiaanit Tyynellämerellä ja ryhtyi selvittämään seitsemän Polynesian saaren suurten kivipatsaisen arvoitusta.
Kiistelty tutkimusmatkailija ei todistelumielessä suoritetun matkansa jälkeen suinkaan saanut tiedeyhteisön sympatioita vaan kohtasi vastustusta ja vähättelyä.
Eräs suomalaisprofessori väitti Heyerdalin valehdelleen koko seikkailunsa ja eräs tanskalainen oli sitä mieltä, että se pitäisi vaieta hengiltä.
”Ihmisen, joka esittelee uuden tieteellisen hypoteesin, täytyy tietenkin olla valmis kritiikkiin ja oppositioon. Ihmisen, joka riskeeraa elämänsä todistaakseen teoriansa, täytyy olla valmis altistumaan kirjoituspöytägeografien vihalle. Nuori mies, joka ei ole suorittanut kaikkia tavanomaisia tutkintoja ja osoittaa, että pitkä rivi huomattavia professoreita on väärässä, ei voi laskea saavansa osakseen armeliaisuutta. Kukaan ei pidä kasvojensa menetyksestä. Ja kuitenkin täytyy aina silloin tällöin jonkun tehdä yhteenvetoja eri tieteenalojen väliltä ja punnita niitä keskenään”, tiivisti vallitsevan tunnelman Norjan geografisen yhdistyksen puheenjohtaja, professori Kristian Gleditsch.
Maailman Napa ja Ra
Heyerdal ei alistunut vaan suuntasi seuraavaksi Galapagos-saarille ja sen jälkeen varusti Grönlannin-troolarin ja matkusti sillä 1955 vuodeksi Pääsiäissaarelle (Te Pito o te Henua eli Maailman Napa) ja paluumatkalla Rapaitille.
Oslon Kon-Tiki -museossa on yllättävän vähän aitoja Pääsiäissaaren pitkäkorvien tabu-luolista hankittuja eri sukujen pienoisveistoksia.
Sen nyt ymmärtää, että Pääsiäissaaren kymmeniä tonneja painavia punatukkaisia veistoksia ei voi esitellä kuin jäljennöksenä - ei vaikka yksilöllä olisi kuinka vahva aku-aku.
Kon-Tikin lisäksi museon täyttää Heyerdalin ehjänä säilynyt varhaisegyptiläisen mallin mukaan rakennettu papyruskaislalaiva Ra II, jolla hän seilasi Marokosta Atlantin poikki Barbadokseen. Yritys Ra I:llä oli päättyä huonosti, koska laivan kaislanippujen sidosköydet höltyivät.
Museo on käymisen arvoinen alusten yksityiskohtien kannalta, mutta kannattaa ennakolta tutustua Heyerdalin omiin matkakuvauksiin ja hänestä kirjoitettuihin kirjoihin.
Kon-Tiki -museon vieressä on Fram-museo, jonka sisällä on Nansenin, Amundsenin ja Sverdrupin napalaiva Fram.
Elämys on vielä vaikuttavampi, koska museovieras pääsee jopa laivan kannelle ja sisätiloihin.
Oslon edustan Bygdøyn saaren museokonaisuuden täydentää Norjan merenkulkumuseo.
