Thomas Kast ihastui re­von­tu­liin - katso ti­me­lap­se-vi­deo

”Olen ihan onnessani, kun näen revontulia. Seison suu auki ja ihmettelen. En osaa pelätä ollenkaan”, sanoo oululainen Thomas Kast, 37.

Revontuliin hurahtanut Thomas Kast opastaa vapaa-aikanaan maanmiehiään revontuliretkille Lappiin. ”Se on kasvava turisminala Suomessa. Ihmiset ovat todella kiinnostuneita.”
Revontuliin hurahtanut Thomas Kast opastaa vapaa-aikanaan maanmiehiään revontuliretkille Lappiin. ”Se on kasvava turisminala Suomessa. Ihmiset ovat todella kiinnostuneita.”
Kuva: Pekka Peura

Aurora - Queen of the Night from Thomas Kast on Vimeo.

”Olen ihan onnessani, kun näen revontulia. Seison suu auki ja ihmettelen. En osaa pelätä ollenkaan”, sanoo Thomas Kast, 37.

Pelkkä katselu ei ole muutamaan vuoteen hänelle riittänyt, vaan mies vie kameran ja jalustan yön pimeyteen ja asettuu kuvaamaan. Useiksi tunneiksi. Kylmään. ”Ne ovat niin hienoja, etten itsekään pysty usein sitä käsittämään!” hän intoutuu.

”Esimerkiksi viime maaliskuussa oli yksi hurja revontuliyö. Silloin minun piti taivaan alla huutaa ja tanssia, en voinut mitään”, Kast jatkaa.

Kuvaaminen vaatii kärsivällisyyttä, onnea ja pitkät kalsarit.

”Kuvaaminen vie useita tunteja, koska kameraa ei voi jättää yksin. Toki voi asentaa kameran ottamaan kuvan tietyin väliajoin, mutta välillä saattaa tulla pilviä tai sataa, jolloin kaikki pitää aloittaa alusta.”
Thomas Kast on erityisesti innostunut niin sanotuista timelapse-videoista, jotka rakennetaan yksittäisistä, peräkkäin valotetuista kuvista. Esimerkiksi viime talvena hän otti erästä videota varten noin 15 000 kuvaa, joista valmistui noin neljän minuutin video.

Timelapse-videoissa revontulet tanssivat värikkäinä ja aitoina, mitä on mahdotonta saada tallennettua normaaleille videoille. Mutta yksittäisenkin kuvan ottaminen vaatii keskittymistä, loputtomasti aikaa ja kärsivällisyyttä. Valmiissa timelapse-versiossa on kuvia tuhatkaupalla peräkkäin, mutta lopputulos palkitsee.
”Niiden kauniit sävyt ovat autenttiset. Kamera vain näkee ne voimakkaammin kuin silmät. Jälkikäsittelyssä en tehosta värejä juuri lainkaan. Se tekee niistä vaikuttavia.”

Kesällä saa vähän levätä

Nokia Siemens Networksilla program sourcing managerina työskentelevä Kast on asunut Oulussa jo yli 10 vuotta ja puhuu täydellistä suomea.

Tie Ouluun kulki Strasbourgin koillispuolelta, pienestä kotikaupungista, jonka yliopistosta nuori mekatroniikka-opiskelija hakeutui miltei summittain harjoittelijaksi Ouluun. Firmaan, jonka luuli olevan japanilainen.
”Sille asialle on saatu monet hyvät naurut jälkeenpäin.”

Nokian leivissä hän valmisti myöhemmin diplomityönsä ja sille tielle jäi. Nyt hänellä on täällä perhe ja valokuvaharrastus, joka on vienyt miehen täysin mennessään.

”Onneksi näin kesällä ei näy revontulia, saa hieman levätäkin. Mutta on täällä paljon muutakin kuvattavaa, yötön yö...”, hän innostuu jälleen ja nauraa.

Itseoppinut valokuvaaja sai ensimmäisen pokkarin käteen ihan pikkupoikana ja kuvasi kesäleireillä Alppien jylhyyttä.
”Ehkä siinä on jotain samaa mitä revontulissa. Ne häkellyttävät samalla tavalla. Saksassa revontulia näkee harvoin, pohjoisissa osissa ehkä kerran, kaksi vuodessa.”

Netissä alan harrastajat seuraavat auringon purkauksia tarkasti ja voivat niiden perusteella suurin piirtein ennustaa mihin ja milloin ne tulevat.

”Olen kuvannut revontulia Oulun ympäristössä, Yli-Iissä, Hailuodossa, Enontekiön Hetassa, Muoniossa ja Ruotsissa. Pohjoisempana ne näkyvät paremmin, koska ne tulevat ovaaliin pohjoisnavan ympärille ja siinä niitä voi katsoa suoraan ylöspäin. Näillä seuduilla ne ovat enemmän horisontissa.”

”Idean tähän sain eräältä norjalaiselta kuvaajalta, joka taltioi revontulia samalla tavalla. Lisäksi tykkään olla ulkona pimeässä, yksin, rauhassa ja vapaana”, Kast sanoo.

Sama harrastus on vienyt hänet myös saksalaisten matkaoppaaksi Lappiin. Revontulimatkailu on Suomessakin nostamassa päätään ja Thomas Kast antaa turisteille samalla pikakurssin niiden valokuvaamiseen.

”Revontulet ovat yksi maailman kauneimmista mysteereistä. Kun ne räjähtävät auki, sitä näkyä ja tunnetta ei voi sanoin kuvata. Tämä on niin minun juttuni. Ehkäpä rakkaasta harrastuksesta voisi joskus tulla työ.”