Thomas Kast elää re­von­tu­lien tah­dis­sa - katso ko­ke­neen re­von­tu­li­ku­vaa­jan vinkit

Oululaistunut saksalaisinsinööri Thomas Kast on hurahtanut revontulien kuvaamiseen. Hän ei kyllästy katselemaan värien leikkejä taivaalla.

- Kuva on otettu Kiimingin Koitelinkoskella joulukuisena yönä vuonna 2014, jossa oli kuvaamassa kaverini kanssa.  Pilvetön taivas oli hieno, koska valosaastetta ei ollut juuri ollenkaan. Kävelimme yhdelle nuotiopaikalle kosken pohjoispäässä, mistä oli hyvä katsoa oikeaan suuntaan. Näimme kävellessämme jo vähän revontulia puiden yllä ja hetkeä myöhemmin ne tanssivat vahvasti joen yllä läpi taivaan, revontulikuvaaja Thomas Kast kertoo. Yleensä silmä erottaa taivaalta vain vihreän värin. Kun revontulia kuvaa ja käyttää pitkää valotusaikaa, kuvaan tallentuu usein enemmän värejä ja revontulet ovat muutenkin näyttävämpiä.
- Kuva on otettu Kiimingin Koitelinkoskella joulukuisena yönä vuonna 2014, jossa oli kuvaamassa kaverini kanssa. Pilvetön taivas oli hieno, koska valosaastetta ei ollut juuri ollenkaan. Kävelimme yhdelle nuotiopaikalle kosken pohjoispäässä, mistä oli hyvä katsoa oikeaan suuntaan. Näimme kävellessämme jo vähän revontulia puiden yllä ja hetkeä myöhemmin ne tanssivat vahvasti joen yllä läpi taivaan, revontulikuvaaja Thomas Kast kertoo.
- Kuva on otettu Kiimingin Koitelinkoskella joulukuisena yönä vuonna 2014, jossa oli kuvaamassa kaverini kanssa. Pilvetön taivas oli hieno, koska valosaastetta ei ollut juuri ollenkaan. Kävelimme yhdelle nuotiopaikalle kosken pohjoispäässä, mistä oli hyvä katsoa oikeaan suuntaan. Näimme kävellessämme jo vähän revontulia puiden yllä ja hetkeä myöhemmin ne tanssivat vahvasti joen yllä läpi taivaan, revontulikuvaaja Thomas Kast kertoo.
Kuva: Thomas Kast

Metsän ja louhinta-alueen välissä kiemurtelevalla pikku tiellä on paksu kerros pehmeää lunta, mutta Thomas Kastia se ei haittaa. Hän väistelee tottuneesti eteen tulevat montut ja pysäköi autonsa kahden pienen tekojärven rantaan.

Täällä Oulun pohjoispuolella Kast on viettänyt lukuisia talvi-iltoja ja -öitä. Hän on suunnannut kameransa kohti pohjoista taivasta ja odottanut, että revontulet alkavat loimuta taivaalla.

Pitkään luontokuvausta harrastanut Kast innostui revontulista viisi vuotta sitten. Sen jälkeen revontulien kuvaaminen on vienyt miestä eri puolille Lappia ja Oulun seutua.

– Harrastus, joka on mennyt överiksi, Kast nauraa.

– Oikeastaan elämäntapa.

Saksasta kotoisin oleva Kast muutti Suomeen 17 vuotta sitten. Ensimmäiset revontulet hän näki pari viikkoa Suomeen tulonsa jälkeen Kittilän Raattamassa. Silloin elettiin filmikameroiden aikakautta, eikä revontulien kuvaaminen tullut mieleen kaiken muun uuden keskellä.

– Ne revontulet menivät vähän ohi. Nyt en ymmärrä, miten se on mahdollista.

Yleensä silmä erottaa taivaalta vain vihreän värin. Kun revontulia kuvaa ja käyttää pitkää valotusaikaa, kuvaan tallentuu usein enemmän värejä ja revontulet ovat muutenkin näyttävämpiä.
Yleensä silmä erottaa taivaalta vain vihreän värin. Kun revontulia kuvaa ja käyttää pitkää valotusaikaa, kuvaan tallentuu usein enemmän värejä ja revontulet ovat muutenkin näyttävämpiä.
Kuva: Jarmo Kontiainen


Innostus revontuliin palkitaan silloin, kun talvinen taivas täyttyy mahtipontisesta revontulinäytöksestä. Yhden mieleen jääneen revontulimyrskyn Kast koki marraskuussa 2012. Hän muistaa päivän tarkkaan, sillä perheeseen oli syntynyt pieni poika vain pari päivää aikaisemmin.

– Minulla oli vuoro olla yö pojan kanssa, että vaimo saa nukkua. Katsoin ulos, ja taivaalla oli hullut revontulet. Mietin ehkä kaksi—kolme sekuntia, herätänkö vaimon. Kävin herättämässä.
Sinä yönä syntyi osa timelapse-videosta, joka pyörii Oulun Tietomaassa.

– Silloin näkyi paljon värejä ilman kameraa: vihreää, punaista, sinistä, violettia, Kast kertoo.

Revontulinäytös oli magiikkaa

Kun Kast innostui revontulista, hän ei aluksi halunnut tietää, mistä niissä luonnontieteellisesti oli kyse.

– Se oli vain magiikkaa.

Nykyisin hän on hyvin perillä yksityiskohdista. Se helpottaa revontulien kuvaamista.
Revontulia syntyy, kun Auringosta lähteneet purkaukset törmäävät Maan ilmakehään ja reagoivat ilmakehän kaasujen kanssa. Purkauksia voi tulla, jos Auringon ulommaiseen kehään tulee reikä tai Aurinkoon syntyy aurinkopilkkuja. Aurinkopilkkujen määrä vaihtelee 11 vuoden sykleissä. Nyt ollaan menossa rauhallisempaan suuntaan.

– Seuraava huippu alkaa noin vuonna 2021.

Kun yöt ovat pimeät, Kast seuraa netistä auringon aktiivisuutta, revontulikameroita sekä pilvisyyttä ja kuutamoa. Kuvausretkiä hän tekee yleensä joka viikko.

Harrastus vaatii kärsivällisyyttä. Vaikka ennusteet ja olosuhteet vaikuttavat lupaavilta, revontulia ei välttämättä näy.

Revontulet syy tulla Suomeen

Kast ei ole innostuksessaan yksin. Moni Suomeen saapuva talvituristi haluaa nimenomaan nähdä revontulet.

Turismi on tuttua myös Kastille. Viime vuosina hän on toiminut oppaana Lapissa. Turistiryhmien päivät täyttyvät poroajeluista, huskysafareista ja moottorikelkoista, mutta iltayöstä metsästetään revontulia. Kast on saanut vinkkejä paikallisilta yrittäjiltä siitä, mihin kannattaa mennä.

– Tuntureiden lähellä, kuten Äkäslompolossa, on paikkoja, joissa taivas on melkein aina auki, hän kertoo.

Kast on järjestänyt opastettuja retkiä myös Oulun seudulla.

– Iltaretkiä voi tehdä työn ohessa. Lapin-reissuja olen tehnyt lomilla, Nokialla diplomi-insinöörinä työskentelevä Kast kertoo.

Vaikka Kast on ottanut lukemattoman määrän revontulikuvia, talvitaivaalla loimuavat tulet tekevät mieheen yhä vaikutuksen.

– Olen onnellinen. Hyvin, hyvin pieni ihminen, hän kertoo hetkistä revontulten alla.

Kokenut kuvaaja vaikuttuu erityisesti koronasta eli kruunusta, jolloin revontulet tiivistyvät näyttäväksi muodostelmaksi korkealle taivaalle.

– Korona on yksi hienoimmista jutuista. Tykkään, kun se nousee ja nousee. Yhtäkkiä neulaset alkavat näkyä, ja ne liikkuvat hirveällä vauhdilla. Sitten alkaa tulla vaaleanpunainen alareuna.

– Luonnossa ole mitään muuta sellaista.

Juttu on julkaistu Talvi-Kalevassa 16.11.2016.

Thomas Kastin vinkit revontulikuvaukseen

Revontulet näkyvät paremmin paikoissa, joissa on pimeää. Kannattaa siis hakeutua pois kaupungin valojen lähettyviltä.

Jos haluaa kuvata revontulien heijastumista veteen, hyviä paikkoja Oulun seudulla ovat Nallikari, Liminganlahti ja Koitelinkoski.
Kameroihin kannattaa varata useita akkuja, sillä akut hyytyvät tavallista nopeammin kylmässä.

Varusteet: Paljon lämmintä vaatetta, evästä, ladattu puhelin, taskulamppu, jonka valon avulla voi tarkentaa kameran sekä liina, jolla voi pyyhkiä kuuran pois linssistä.

Lisää tietoa auringosta ja revontulista löytyy esimerkiksi sivuilta aurora.fmi.fi, ilmatieteenlaitos.fi/avaruussaa sekä spaceweather.com.