Nyt Tanskan kiekkomaajoukkuekin tietää, miltä Kalle Palanderista tuntui seistä Sestrieren palkintokorokkeen ykköspallilla kansallislaulun aikana.
"Tosi törkeetä", puhisi Palander, joka sai kuunnella Australian hymniä.
Japanin ja Tanskan välisessä jännitysnäytelmässä oli samoja elementtejä. Trilleri päättyi tanskalaisten suuriin juhliin, mutta kisajärjestäjien junailema häpeä kurkisti heti oven takana. Kun punavalkoinen yleisömeri ja 22 tanskalaista sankaria alkoivat laulaa maansa kansallishymniä "Der er et yndigt lang", kaiuttimista kajahtikin jotain aivan muuta.
Yleisö pui villisti nyrkkiä ja vihelsi kaikin voimin.
"Typerää ja häpeällistä", puhisi Tanskan ruotsalaisvalmentaja Mikael Lundström, joka aikoi selvittää, kuka kardinaalimunauksen takana on.
Laulu paljastui Tanskan kuninkaalliseksi hymniksi "Stod ved höjen mast", jota voisi Suomessa verrata vaikkapa Porilaisten marssiin.
Lehdistötilaisuuteen taapersi myös kisaorganisaation kuuluva Kärppien entinen valmentaja, 76-vuotias Gustav Bubnik, joka kertoi vieneensä nauhat magnetofonin käyttäjälle.
"Vein ne, jotka minulle annettiin", Bubnik puolustautui.
"Sinun olisi pitänyt tarkastaa ne", Lundström vastasi.
Kun väärä kansallislaulu oli soitettu ja kättelyt hoidettu, tanskalaiset jäivät vielä jäälle ja asettuivat suoraan riviin pääkatsomon eteen.
Nyt oli oikean kansallislaulun vuoro. Siihen punavalkoiseen minuuttiin oli pakattu valtava määrä tunteen paloa, aitoa riemua ja ehdotonta patriotismia. Laulun esitti monituhatpäinen sekakuoro.
Jotkut laulavat hyvin ja jotkut mielellään. Tanskalaiset lauloivat hyvin mielellään.
Voitollaan juutit varmistivat paikkansa A-sarjassa myös ensi vuodeksi Itävaltaan. Hyvä niin, sillä tanskalaiset fanit ovat tuoneet kekkereihin väriä, voimaa ja ääntä. Käytöstavoiltaan he ovat sata kertaa parempia kuin suomalaiset, joiden käytöstavoista ei aina voi olla varma.
Ottelussa Ukrainaa vastaan silmä osui katsomorakenteissa roikkuneeseen lakanaan, jossa hyvän maun asettamat vaatimukset olivat pettäneet pahemman kerran. Jos itse kirjaillussa lakanassa lukee "Perseestä" ja siihen on piirretty takapuolen kuva yksityiskohtineen, suomalaisuudesta ei voi olla kauhean ylpeä.
Enemmänkin kysymys on siitä, että hävettää.
Kaukalon sisäpuolella suomalaiset ovat sitä vastoin esiintyneet miehekkäästi. Takaa-ajon kautta tullut voitto USA:sta ja pakkopulla Ukrainasta pitävät arvosanan kiitettävänä.
Ottelu Slovakia vastaan on Suomelle MM-turnauksen ensimmäinen todellinen tason mittari. Miten leijonat kestävät valtavan huutomyrskyn? Pysyykö oma peli kasassa? Virittyykö Slovakia huippuhurmioon kotiyleisönsä edessä?
Suomelle riittää lohkovoittoon tasapeli, mutta voitto takaisi jatkolohkoon jo kolmen pisteen kaulan Slovakiaan nähden. Päävalmentaja Raimo Summanen on esiintynyt Ostravassa aivan käsittämättömän rauhallisena ja hyväntuulisensa. Merkkejä kireydestä ja paineista ei ole.
Summanen näyttää luottavan itseensä. Samaa itseluottamusta sopii toivoa koko leijonajoukkueelle, jonka otteluissa panokset kasvavat kerta kerralta.
Matkaa maaliin on vielä seitsemän ottelua.