Thaimaalaispoimijoiden asettuminen savukoskelaiseen Kuoskun kyläkouluun ei ole sujunut ongelmitta. Kuosun kyläläiset ovat jättäneet Lapin lääninoikeudelle valituksen kunnanvaltuuston heinäkuisesta päätöksestä myydä autio koulu mustasaarelaiselle Riitan Herkku Oy:n yrittäjälle.
"Yleistä tarjouskilpailua ei järjestetty, vaikka olisi pitänyt järjestää", kylässä asuva Marja-Leena Kuosku sanoo. Jo päätösvaiheessa kyläläiset jättivät valtuustoon 109 nimeä sisältävän vetoomuksen asian uudelleenkäsittelyn puolesta.
Savukosken kunnanvaltuuston varapuheenjohtajan, yrittäjä Jouni Halosen mielestä kyse on ennakkoluuloista.
"Oletetaan, että kylän rauha rikkoutuu. Jos pitäisi asennoitua sillä tavalla, että joku tulee rikkomaan ja varastaa, niin minäkin voisin naulata paneelit yritykseni ikkunoihin."
Poimijoita
tarvitaan
Koulu on ollut jo kolme kertaa myytävänä, mutta silloin ei kyläläisiltä ole tarjousta tullut. "Kunta omistaa ne kiinteistöt ja minun mielestäni olemme menetelleet rehellisesti. Siitä olisi kuka vain voinut tehdä tarjouksen, mutta sellaisia ei tullut", Halonen tuiskahtaa.
Kunnanvaltuutettu Reino Kuosku äänesti heinäkuun alussa pidetyssä kokouksessa myymistä vastaan. Hänen mielestään valtuusto jätti päätöksellään pois laskuista paikalliset luontaiselinkeinojen harjoittajat.
"12-15 vuotta sitten tänne perustettiin 26 luontaiselinkeinotilaa kunnan ja valtion toimesta. Nyt kunta tuo meille sata kilpailijaa marjastuksen osalta", hän viittaa kylään kutsuttuihin poimijoihin.
Kuosku kuitenkin teroittaa, ettei valituksessa ole kyse thaimaalaisista vaan kunnan menettelytavoista. Japanista kahden miljoonan kilon tilauksen saaneelle Riitan Herkku Oy:lle lisätyövoima on tarpeen. Oulun ja Lapin lääneihin marjaa tulee eniten koko maassa.
"Varsinkin syrjäalueilla, jossa väki on lähtenyt työn perässä Ruotsiin tai Etelä-Suomeen, tarvitaan poimijoita. Täällä on valtavan hienot metsämarja-alueet, joita ei tule poimittua", toimitusjohtaja Jan-Eric Gustafsson perustelee ulkomaalaisavun pyytämistä.
Ripeitä miehiä thaimaalaisporukassa ainakin tuntuisi olevan. Ensimmäisen keruupäivän valjetessa torstaiaamuna hyväntuuliset poimijat käyttivät poimuria kuin pölyhuiskaa. Ranteen liike oli rento ja sangon pohjalle rapisi reilusti mustikoita.