Teollisuusmaiden tekstiili- ja vaatetusteollisuuden suojelu jatkui vuosikausia vielä sen jälkeenkin, kun muun tavarakaupan markkinat oli avattu. Kauppaa säädeltiin tiukoilla tuontikiintiöillä ja tulleilla. Euroopan unionin teva-markkinat avautuvat lopullisesti normaalille kaupalle ensi vuoden alussa Kiinan kanssa sovitun tuontijärjestelyn päättyessä.
Teva-kaupan vapauttamisesta sovittiin WTO:n edeltäjässä Kansainvälisessä tulli- ja kauppasopimusjärjestössä GATTissa. Markkinoiden avaamisesta päätettiin GATTin Uruguayn kauppaneuvottelukierroksella, joka käytiin vuosina 1986--1994. Teva-sopimus toteutui viimeisenä Uruguayn kierroksen sopimuksista.
Tekstiiliteollisuus oli vuosikymmeniä yksi maailmankaupan tiukimmin suojelluista aloista heti teollisuusmaiden maatalouden jälkeen. Kehitysmaille kansainvälisen tekstiili- ja vaatetuskaupan vapauttaminen sekä maatalouden ottaminen kauppasopimusten piiriin oli yksi edellytys Uruguayn kierroksen tullinalennusten hyväksymiselle. Teollisuusmaat hyväksyivät tekstiili- ja vaatetusmarkkinoiden avaamisen kehitysmaille vasta pitkän, takapainotteisen siirtymäkauden jälkeen. Niiden suljettujen maatalousmarkkinoiden avaaminen ja maataloustukien poistaminen ovat nousseet GATTin seuraajan Maailman kauppajärjestön WTO:n Dohan kauppaneuvottelukierroksen kynnyskysymykseksi.
Teva-kauppaa säännösteltiin tiukasti
Maailmankaupan ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden toisen maailmansodan jälkeisen tiukan ja kattavan säännöstelyn asteittainen purkaminen aloitettiin 1950-luvun lopulla. Vuonna 1961 päättyneeseen Dillonin kierrokseen asti GATTissa sovittiin vain tullien alentamisesta. Sen jälkeisillä kierroksilla GATTin ja WTO:n neuvottelut laajenivat asteittain kattamaan yhä suuremman osan maailmankaupasta.
Kansainvälistä tekstiilikauppaa säänneltiin kolmella eri sopimusjärjestelyllä. Markkinoiden avautuessa teollisuusmaiden suojeltu tekstiilisektori joutui alttiiksi ulkopuoliselle kilpailulle. Sen vaikutusten vähentämiseksi solmittiin vuonna 1961 niin sanottu Lyhytaikainen puuvillasopimus, joka korvattiin vuodesta 1962 vuoteen 1973 voimassa olleella Pitkäaikaisella puuvillasopimuksella. Sopimus mahdollisti yksipuolisten tai vapaaehtoisten tuontikiintiöiden käyttämisen teollisuusmaiden tekstiili- ja vaatetustuonnin rajoittamiseksi sekä niiden tekstiili- ja vaatetussektorin suojelemiseksi kilpailulta.
Puuvillasopimukset korvattiin Gattin jäsenmaiden solmimalla MFA- eli Monikuitusopimuksella (Multifibre Arrangement). Sopimus laajensi suojatoimet puuvillatekstiilien ja -vaatetuksen lisäksi villasta ja keinokuiduista sekä vuodesta 1986 alkaen eräistä kasvikuiduista tehtyihin tekstiileihin ja vaatetukseen.
Kiina osallistui MFA-sopimukseen
Monikuitusopimus oli voimassa vuodesta 1974 vuoteen 1994. Sopimus edellytti tuontikiintiöiden kasvattamista keskimäärin 6 prosentilla vuodessa. Suuri tekstiilituottaja Kiina osallistui MFA-sopimukseen, vaikka se ei ollutkaan GATTin sopimuspuoli.
MFA-sopimuksen viimeisenä voimassaolovuotena 1994 sopimuksessa oli mukana 44 maata eli alle puolet GATTin jäsenmaista. Ne kävivät kuitenkin suuren osan kansainvälisestä tekstiilikaupasta.
Uruguayn kierroksella solmittu Tekstiili- ja vaatetussopimus ATC (Agreement on Textiles and Clothing) määritti sen, miten ja millä aikataululla tekstiili- ja vaatetuskaupan kiintiöt puretaan ja toimialat kytketään osaksi normaalia maailmankauppaa. Kymmenen vuoden siirtymäkaudella vuoden 2005 alkuun mennessä tuotteilta poistettiin asteittain kaikki tuontikiintiöt.
ATC-sopimuksen takapainotteisuus tarkoitti sitä, että enimmillään 49 prosenttia kiintiönimikkeistä saatettiin jättää poistettavaksi sopimuksen päättyessä. Vuosina 1995--1997 piti sopimuksen mukaan purkaa vähintään 16 prosenttia kiintiöistä. 1998--2001 oli purettava 17 prosenttia ja 2002--2004 18 prosenttia tuontikiintiöistä. Kaikki jäljellä olevat kiintiöt poistuivat 1. tammikuuta 2005.