Älykkäät koneet ovat kiinnostaneet ihmisiä kautta sivilisaation. Egyptissä ja Kiinassa suunniteltiin automaattisia vesikelloja, Kreikassa askaroitiin mekaanisilla leluilla. Homeroksen Iliassa (18. laulu) Hefaistos rakentaa vaskisia robotteja, joilla "äly rinnass' on, puhe ääntyvä, mieli ja voima, neuvomat myös jumalattarien jalot askartaidot".
Keskiajan alkemistit puolestaan haaveilivat pienistä tekoihmisistä, homunkuluksista.
Unelmat saivat konkreettisuutta 1940-luvulla yleiskäyttöisten tietokoneiden myötä. Alan Turing (1912-1954) valvoi vuonna 1947 Britannian ja samalla Euroopan ensimmäisen tietokoneen valmistamista.
Matemaatikko Alan Turingia pidetään yhtenä tietokoneen ja tekoälyn isistä. Hän esitti 1930-luvun puolivälissä ajatuskokeen Turingin koneesta, jonka periaate on nykyisten tietokoneitten taustalla. Kone luki nykyisten tapaan peräkkäin bittejä (0 ja 1) ja ratkaisi niiden sarjoilla ongelmia.
Toisessa maailmansodassa Turingia tarvittiin saksalaisten kehittämän Enigma-salakirjoituslaitteen viestien murtamiseen. Sodan loppupuolella murtamissa käytettiin Colossus-nimistä puolidigitaalista laitetta, joka sai Turingin pohtimaan kokonaan digitaalisten laitteiden mahdollisuuksia.
Turingin merkityksestä tietotekniikalle kertoo, että tietotekniikan Nobel-palkintoa vastaa kerran vuodessa jaettava "Turing Award".
Vuonna 1950 Turing julkaisi Mind-lehdessä artikkelin "Tietokoneet ja älykkyys" (Computing Machinery and Intelligence). Artikkelissa hän esitteli filosofiassa ja psykologiassa suuresti kiistellyn Turingin testin, jolla selvitetään milloin viimein on luotu keinotekoinen äly.
Tuomari tutkii vastauksia
Turing ehdotti ajatella-sanan määrittelykiistojen sijaan testiä, joka ei mittaa vain laskentakykyä vaan kulttuuriymmärrysälyä.
Testin nykymuodossa siihen osallistuu kolme osanottajaa, tuomari ja kaksi kilpailijaa. Tuomari on eri huoneessa ja päätteelle kysymyksiä kirjoittaen yrittää päätellä kumpi kilpailijoista on tietokone. Jos tuomari tekee tietokoneen kanssa yhtä usein vääriä arvauksia kuin ihmisten kanssa, tietokoneet kykenevät ajattelemaan.
Turing oli varovainen ja ennusti, että vasta viidenkymmenen vuoden päästä eli vuonna 2000 tietokone läpäisee testin.
Monien ohjelmien on väitetty läpäisseen testin, kun ihmiset eivät ole erottaneet ihmistä ja konetta. Tällöin ei kuitenkaan ole tehty aitoja Turingin testejä, vaan aiheiltaan valmiiksi rajattuja. Aidossa testissä tuomari saa kysellä ilman rajoja mistä hyvänsä.
Loebnerin palkinto jakamatta
Merkittävin Turing-testi on vuosittainen Loebnerin turnaus. Tehtailija Hugh Loebner lupasi vuonna 1990 palkinnoksi 100 000 dollaria ohjelmalle, joka läpäisee testin ja 25 000 ohjelmalle, joka petkuttaa kolmasosan tuomareista.
Kumpaakaan palkintoa ei ole vielä jaettu.
Turnaukseen pyydetään kymmenen kilpailijaa, joista kuusi on ohjelmia ja neljä ihmisiä. Kymmenen tuomaria valitaan ihmistä, jotka eivät ole tietokoneiden asiantuntijoita.
Turnausta suunniteltaessa tiedettiin testin vaikeus ja vaatimuksia madallettiin. Mistä hyvänsä ei saa kysyä. Ennalta valittuja aiheita ovat olleet lastenkutsut, cocktailtilaisuus, vaatetus tai Shakespeare.
Keskustelun tulee olla normaalia ja siinä vältetään kysymyksiä, joiden ainoa tarkoitus on paljastaa tietokone.
Tuomarit antavat vastausten perusteella pisteitä "ihmismäisyydestä". Tuomarin rooli ei ole helppo, sillä usein päätteelle kirjoittava ihmiskilpailija on saanut ihmismäisyydestä alhaisemmat pisteet kuin tietokonekollega.
Elizan metodi
huijaa
Luonnollisen keskustelun tavoittamisen tunnetuin, vanhin ja myös yksinkertaisin menetelmä on Joseph Weizenbaumin jo vuonna 1966 suunnittelema psykoanalyyttistä keskustelua jäljittelevä ELIZA-ohjelma, jonka kaltaisen "tekoälyohjelman" kirjoittaa joka naskali, joka tuntee jonkin ohjelmointikielen.
Ohjelma hakee käyttäjän lauseesta tunnistesanoja, vaikka "äiti" tai "tietokone", ja kysyy löytäessään: "Onko äiti/tietokone suhteesi sinulle ongelmallinen?"; "Kovasti."; "Tunnut kovin varmalta" (annettiin lyhyt vastaus).
Jos tunnistesanoja ei löydy, ohjelma lainaa viimeksi sanottua asiaa: "Miksi sanoit, että (lainaus)". Ohjelmaan voidaan kirjoittaa myös teemoja, joihin hypätään kun kahta edellistä tekniikkaa on riittävästi käytetty.
ELIZA tuottaa luontevaa tekstiä, mutta sen paljastamiseksi riittää saman kysymyksen toistaminen tai mieletön kysymys. Ihminen reagoisi mutta ohjelma vain jatkaa kuin ei mitään.
Kiinalaisessa
huoneessa
ELIZA näyttää älykkäältä, mutta toimii tempuilla. Filosofi Ned Block onkin hylännyt Turingin testin älyn mittarina, koska siinä hänen mukaan mitataan vain kykyä huijata tempuilla.
Hylkäyksen antaa myös toinen filosofi John R. Searle filosofian kuuluisammassa ajatuskokeessa kiinalaisesta huoneesta. Siinä kuvitellaan huone, johon on kaksi luukkua. Toisesta työnnetään sisään kuviollisia lappuja, kuvitellaan ne vaikka kiinankielisiksi, joita kutsutaan "kysymyksiksi". Toisesta luukusta tulee ulos lappuja "vastauksina".
Huoneessa istuu henkilö, joka vertaa saamaansa lappua sääntötauluun, josta näkyy millainen lappu pitää antaa ulos.
Huone on siis tietokoneohjelmapari, jossa ohjelma toimii sääntötaulun, tietokonekielellä algoritmin, mukaan ottaen syötteen ja palauttaen tulosteen.
Searle väittää, että vaikka vastaukset kysymyksiin näyttävät ulkopuolella älykkäiltä, henkilö ei ymmärrä lappujen merkityksestä mitään, koska ymmärtäminen ei ole vain ulkoista käyttäytymistä vaan sisäinen tila. Ohjelmalle ei riitä vain älykkäältä näyttäminen, sen olisi ymmärrettävä se, josta se näyttää "älykkyyttään".
Ymmärrystä tarvitaan vaikka kielen kääntämisessä. Sitä puuttui ohjelmalta, joka löysi lauseelle "Time flies like an arrow", "Aika kiitää nuolen lailla" myös kolme väärää tulkintaa (Mittaa kärpäsiä kuin nuoli mittaisi niitä, Mittaa nuolen kaltaisia kärpäsiä, Aikakärpäset pitävät nuolesta).
Suosituin kritiikki Searlea vastaan on, että vaikka mikään kiinalaisen huoneen osa yksin ei ymmärrä kiinaa, niin kokonaisuuden osat yhdessä ymmärtävät kiinaa.
Tämän taas kiistää Hubert Dreyfus, tekoälyn tiukka kriitikko jo 1960-luvulta. Dreyfusin mukaan keinoälyn puuhastelijat unohtavat, että ihmisen arki muodostuu paitsi tietokoneen sulattamasta "mitä on" (know that) tiedosta, myös "toimimisen tiedosta" (know how).
Koska koneet eivät elä ihmisten elämää, se jää niille aina käsittämättömäksi.