Huumausainetestien teettäminen työntekijöille on tarkkaan määritelty laissa. Lakia yksityisyyden suojasta työelämässä laatimassa ollut hallitusneuvos Raila Kangasperko työministeriöstä korostaa, että lailla nimenomaan haluttiin taata se, ettei testaus leviä hallitsemattomasti.
"Testaus on aina tehtäväkohtainen, ei työpaikkakohtainen", Kangasperko sanoo.
Huumausainetestejä on tehty lain puitteissa vuodesta 2004 lähtien. Jo sitä ennen muutamat suuret työnantajat testauttivat työntekijöitään.
Laissa testien teettäminen on pääsääntöisesti rajattu koskettamaan sellaisia työntekijöitä, jotka toimivat tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä vaativissa tehtävissä ja jotka tehtävissään voivat vaarantaa itsensä tai toisen henkeä, terveyttä tai työturvallisuutta.
Laissa viitataan myös tietosuojaan, liike- ja ammattisalaisuuksiin, liikenneturvallisuuteen ja ympäristövaikutuksiin.
"Lähinnä huumausainetestejä on tehty kuljetusalalla ja jonkin verran kansallisissa yhtiöissä esimerkiksi tuotekehitystehtävissä toimiville", Pohjois-Suomen työsuojelupiirin tarkastaja Jari Toivonen selvittää. Hän jatkaa, että erikseen ovat lasten ja nuorten parissa työskentelevät, joilta vaaditaan nykyään rikosrekisteriote.
Tulkinta kirjavaa
Huumetestien teettäminen on kunnissa kirjavaa.Testaus perustuu kunnan arvioon siitä, millaiset tehtävät se näkee lain sallimaa huumetestausta edellyttäviksi. Testaus vaatii päihdeohjelman päivittämisen sellaiseksi, että siellä kerrotaan, miten menetellään, jos testattavan testitulos on positiivinen.
Testaus on vapaaehtoista, mutta jos testistä kieltäytyy työnantajan vaatimuksesta huolimatta, voi työantaja harkita työntekijän irtisanomista tai se voi jättää hakijan valitsematta testiä velvoittavaan tehtävään.
Oulun kaupungin päihdetyön palveluesimies Tuula Hursti suhtautuu huumausainetesteihin varsin kielteisesti.
"Niillä saadaan hyvin vähän näyttöä. Jos henkilö on esimerkiksi perjantaina käyttänyt heroiinia, ei se enää maanantaina näy testissä", Hursti toteaa.
Oulun kaupungissa hallintokunnat saavat itsenäisesti määritellä, kenelle testit tehdään. Määrittely on toisenlaista kuin esimerkiksi Helsingin kaupungissa. Lain tulkitseminen onkin kunnissa hyvin kirjavaa.