Kuvanveistäjä, plastisen sommittelun opettaja Paavo Halonen on vaatimaton mies, eikä mielellään tuppaannu etualalle valokeilaan. Hän yrittää kehuttaessa tasoitella, mutta ei väistää vastuuta: Paasilinnojen veljessarjan monumentti on ehdottomasti hänen näkemyksensä, vaikka sitä ovatkin työstäneet monet uutterat kädet.
"Itse olen osallistunut vain vähän kivien tekemiseen. Tosin viimeiset pari viikkoa olen ollut samanlainen duunari kuin muutkin", Halonen toteaa sinisissä työhaalareissaan.
Monumentti on varttia vaille valmis, vaikka kivenjärkäleet ovat vielä osina Länsi-Lapin ammatti-instituutin Tervolan yksikön kivityöpajassa. Aikataulu pitää ja neljälle kirjailijaveljekselle - Ernolle, Reinolle, Artolle ja Maurille - tehty huomionosoitus paljastetaan kirjaston edustalla elokuun lopulla.
Osa pohjoista ulottuvuutta
Tervolalaisen oppilaanohjauksen lehtori Kauko Kuuselan aloitteesta syntynyt kipinä Paasilinnojen muistamisesta on kasvanut sellaisella vauhdilla ideasta todeksi, että myös oppilaitoksen apulaisrehtori Ritva Starck sitä hämmästelee. Soraääniä ei ole kuulunut ja talkoita on tehty. Perusrahoitus tulee kunnalta, mutta euroja on koottu myös myymällä mitaleita ja seinäreliefejä.
Vajaat kolme vuotta sitten tehty aloite on versonut myös uusia nopeasti kasvavia oksia. Veistos on laajentunut monumentiksi, Varejoen Kuikerosta, Paasilinnojen kotitilasta on tulossa matkailukohde, kirjastoon kerätään veljesten kirjojen kokoelmaa, nimikkotie odottaa vihkimistään ja instituuttikin on pitkän sihdin suunnitelmissa.
Monumentin paljastusjuhlasta on aikanaan tulossa näyttävä tapahtuma, jossa petsamolaistaustaista sukua ruoditaan myös pohjoisen ulottuvuuden valossa.
Monumentti kertoo alueen osaamisesta
Tervolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kiviyksikkö on monumentin tekemisen keskiössä, esimerkiksi teokseen liittyvät neljä kivipenkkiä ovat opinnäytetyö.
Maan vanhin kivialan koulutusta antava opinahjo on jo kauan tottunut tekemään vaativia julkisia töitä, mutta nyt loppusuoralla oleva urakka on suurin tähän mennessä.
"Se kertoo oppilaitoksen osaamisesta", Kuusela kehuu.
Starckin mukaan työ istuu sujuvasti opetussuunnitelmaan, joka on aukaissut veräjät muulle maailmalle.
"Joka neljäs päättötodistuksen saaneista opiskelijoistamme lähtee itselliseksi yrittäjäksi."
Oppilaitoksessa opettava Paavo Halonen syttyi myös heti monumentin tekemiselle. Ennen opettajauraansa kymmenen vuotta päätoimisena kuvanveistäjänä toiminut taiteilija ei ole pitkään aikaan päässyt tekemään julkista teosta.
Kuvanveisto on sen verran kallis harrastus, ettei siihen ilman maksajaa juuri ole varaa, hän huomauttaa.
Mutta talkoohengessä Halonenkin on työpanoksensa mukaan antanut.
"Hommahan olisi tyssännyt siihen, jos olisin pyytänyt taksojen mukaisen kunnon hinnan", hän sanoo.
Paasilinnan suku
pidetty ajan tasalla
"Virolaisen patsaallekin haettiin kivi hänen synnyinkotinsa pihalta. Liekö ajatus tullut meiltä", Kuusela heittää.
Alunperin materiaaliksi ajateltiin Sompujärven mustaa gabroa, mutta riittävän ehjää suurta järkälettä ei löytynyt. Tarjolla olleesta neljän kuution lohkareestakin löytyi kiven läpi kulkeva lusto.
Niinpä paasiaineksiksi tilattiin Savon helmeä, joka kuvajaa hiottuna paikoin huikean violettina.
Veistäjä on materiaaliin tyytyväinen: "Sitä on helppo työstää; hioa ja hakata."
Tyytyväinen Halonen on myös siihen, ettei hänen ole tarvinnut tinkiä omasta näkemyksestään. Taiteilijan luovaan työhön ei ole puuttunut Paasilinna-hanketta eteenpäin vievä toimikunta, saati sitten Paasilinnan suku, joka on koko ajan pidetty tarkasti ajan tasalla asian edistymisestä. Halosen tekemistä viidestä vaihtoehdosta valittu on kaikkien mieleen.
Tekijän itsensä mielestä teoksesta löytyy ainakin edesmenneen Erno Paasilinnan jämeryyttä ja yhteiskuntakriittisyyttä. Satiirikon tytärkin on todennut luonnoksista, että sehän on kuin isä.
Kauko Kuusela muistuttaa, että monumentti ei ole vain katsottavaksi, vaan myös käytettäväksi. Kuka tahansa voi istahtaa jollekin kivisistä penkeistä ja panna ajatuksensa vaeltamaan.