Helsinki Varsinais-Suomessa sijaitseva Iniö on terveydenhuollon ja vanhusten laitoshuollon kustannuksissa edullisin kunta, kertoo tuore selvitys. Kalleinta terveydenhuolto on puolestaan Lapin Utsjoella. Myös pääkaupunkiseudulla kustannukset ovat suuret.
Tiedot käyvät ilmi Veronmaksajain Keskusliiton Taloustaito-lehden terveysmenovertailusta, jossa kunnan terveysmenot on suhteutettu palvelutarpeeseen. Stakesin laatima vertailu perustuu vuoden 2004 kuluihin.
Tutkimuksen mukaan Suomen edullisimmassa kunnassa Iniössä terveysmenot ovat 45 prosenttia pienemmät kuin kaikissa kunnissa keskimäärin. Utsjoella taas menot ovat 42 prosenttia keskimääräistä suuremmat.
Erot kuntien välillä suuret
Selvitys osoittaa, että erot kuntien terveysmenoissa ovat erittäin suuria. Monet suuret kaupungit ovat keskimääräistä kalliimpia. Pienten kuntien joukossa taas vaihtelu kalliiden ja halpojen välillä on jyrkempää. Lisäksi pienissä kunnissa muutama vakavampi sairaustapaus saattaa lisätä kuluja huimasti.
Iniön jälkeen kustannukset ovat edullisimmat Houtskarissa Varsinais-Suomessa ja Miehikkälässä Kymenlaaksossa.
Suuremmista yli 40 000 asukkaan kaupungeista kulut ovat parhaiten kurissa Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Mikkelissä. Keskimääräistä halvempia ovat menoiltaan myös Joensuu, Lappeenranta, Pori, Kotka, Rovaniemi, Turku ja Kuopio. Kalleimpien kärkeä ovat perinteiseen tapaan Vantaa, Helsinki, Espoo ja Oulu.
Pienistä kunnista Utsjoen jälkeen hintavimpia ovat Kaskinen Pohjanmaalla, Pelkosenniemi Lapissa ja Lemu Varsinais-Suomessa.
Luvut eivät kerro laadusta
Myös suurimmassa osassa pääkaupunkiseudun kehäkuntia terveysmenot ovat ainakin hieman keskimääräistä suuremmat. Esimerkiksi Kirkkonummella kulut ovat 19 prosenttia ja Tuusulassa 15 prosenttia korkeammat kuin muissa kunnissa keskimäärin.
Tutkimuksen tekijät tähdentävät, että terveyskuluvertailun menoindeksi on vain apuväline kuntien terveyspalveluiden arvioinnissa. Se ei kerro suoraan palvelujen laadusta tai niiden saatavuudesta.
Esimerkiksi yksittäisen kunnan pienet menot voivat johtua siitä, että palveluita on niukasti tai että ne ovat laadultaan huonoja. Toisaalta mittavat terveyskulut eivät takaa sitä, että palvelut ovat hyviä.
Vuoden 1993 lukuihin verrattuna myönteisiä muutoksia on tapahtunut suurten kaupunkien osalta Hämeenlinnassa, Kajaanissa, Torniossa ja Porvoossa. Niiden menot suhteessa muihin kuntiin ovat pienentyneet. Kulujen kasvua suhteessa muihin kuntiin taas on tapahtunut esimerkiksi Tampereella, Kouvolassa, Salossa ja Kokkolassa.