Vartija tervehtii tulijaa Oulun Kaijonharjun terveysasemalla. Aiemmin hän kävi kaksi kertaa päivässä. Tästä syksystä alkaen hän on ollut paikalla koko ajan.
Vartijan tarve kielii terveyskeskustyön muuttumisesta. Yhä useampi potilas on moniongelmainen. Vartija joutuu töihin, kun esimerkiksi lääkereseptiä hakemaan tulevalle päihdeongelmaiselle pitää sanoa ei.
Nyt terveysasemalla on rauhallista. Tieto vartijasta on levinnyt ja lisännyt turvallisuuden tunnetta.
Pari potilasta istuu käytävällä odottamassa. Äiti työntää nappisilmää lastenvaunuissa neuvolaan. Hoitaja taluttaa puuskuttavaa miestä. Muita ei näy. Missä se kiire on?
Kaijonharju on yksi niistä terveysasemista, joita Oulun lääkäripula ravistelee eniten. Kuudesta virasta kahdessa on vakituinen lääkäri.
Oulun kaikista terveyskeskuslääkärin viroista kolmannes on hoitamatta kokonaan, kolmanneksessa on vakituinen lääkäri ja kolmannes hoidetaan sijais- ja ostopalveluin.
Tilanne kärjistyi näin pahaksi tänä syksynä.
Kaijonharjun vastaava lääkäri Leila Mikkilä tervehtii iloisesti ja vakuuttaa, että kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu.
"Olemme olleet aallonpohjassa, mutta uskon, että keväällä saamme lisää nuoria lääkäreitä. Kaupunki haluaa järjestää työolot sellaisiksi, että lääkärit viihtyvät", Mikkilä sanoo.
Hän ei ole lähtenyt tienaamaan mersurahoja keikkafirmoihin eikä pidä tällä hetkellä edes yksityisvastaanottoa.
"Uin vastavirtaan. Kun muut lääkärit lähtivät Oulun kaupungilta pois, minä tulin sisälle. Olen sitä mieltä, että toimiva perusterveydenhuolto on järjestelmän selkäranka. Pitkäaikaiset potilassuhteet vaativat voimia, mutta myös tyydyttävät."
"Kenenkään henki
ei ole vaarantunut"
Lääkäripula on äitynyt Oulussa pahemmaksi kuin Suomessa keskimäärin. Vuosi sitten kaikista maan terveyskeskuslääkärin viroista joka kymmenes oli hoitamatta.
Näppituntuma on, että tilanne on sen jälkeen jonkin verran heikentynyt.
"On sangen poikkeuksellista, että lääkäreitä kouluttavassa yliopistokaupungissa tilanne pääsee niin pahaksi kuin Oulussa. Ei Helsingissä, Turussa, Tampereella tai Kuopiossa voida puhua lääkäripulasta Ouluun verrattuna", sanoo Suomen Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Risto Ihalainen.
Oulun terveysjohtaja Keijo Koski myöntää, että Oulun tilanne on isoista kaupungeista huonoin.
"On selvää, että jos kolmasosa lääkäreistä puuttuu, se näkyy hoidon laadussa", Koski sanoo.
Mikä on ollut lääkärivajeen pahin seuraus oululaisille potilaille?
"On mahdollista, että joidenkin pitkäaikaissairaiden hoitotasapaino on muuttunut tilanteen takia", Koski arvioi.
"Ei tässä kenenkään henki ole vaarantunut. Kiireellinen hoito on voitu tarjota", vakuuttaa terveysasemien palvelupäällikkö Liisa Kylmänen.
"Kaikki välttämättömän hoidon tarpeessa olevat saavat hoitoa varmasti, mutta muiden hoito voi viivästyä. Paljon on niitäkin, jotka saavat hoitoa, mutta eivät tarvitse", avoterveydenhuollon ylilääkäri Päivi Hirsso toteaa.
Kun yhden lääkärin potilaat yhdeltä työpäivältä käytiin papereista jälkikäteen läpi, huomattiin, että 80 prosenttia ei olisi tarvinnut lääkärin apua.
Omalääkäristä
tulee oma lääkäri
Moni syyttää Oulun tilanteesta tilaaja-tuottajamallia ja vuoden takaista organisaatiomuutosta, joka kavensi terveysasemien vastaavien lääkärien päätösvaltaa.
Valta ja vastuu toiminnan sujumisesta siirtyivät palveluesimiehiksi nimetyille hoitoalan ammattilaisille, mutta lääketieteellinen vastuu jäi lääkäreille. Kahdeksasta vastaavasta lääkäristä kuusi lähti. Tilaaja-tuottajamalli on koettu byrokraattiseksi.
Näillä muutoksilla on ollut vaikutusta, mutta Oulun lääkäripulan juuret juontavat paljon kauemmas, kymmenen vuoden taakse.
"Kaikki lähti liikkeelle väestövastuujärjestelmän alusta. Omalääkärimalli lähti nilkuttaen liikkeelle, koska omalääkäreille ei luotu sijaisjärjestelmää", lääkärien luottamusmies, Tuiran terveysaseman lääkäri Pekka Niemelä toteaa.
Nyt omalääkärijärjestelmä ei ole toiminut käytännössä vuoteen. Kaupunki aikookin luopua siitä ensi vuonna. Niin on moni muukin kunta jo tehnyt.
"Väestövastuujärjestelmä on tullut tiensä päähän. Koko Suomesta loppuu järjestelmä, jossa potilaalle nimetään asuinpaikan mukainen lääkäri", arvioi ylilääkäri Timo Aronkytö sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Mallista luopuminen ei tarkoita, että potilas joutuu jatkossa aina eri lääkärille. Omasta lääkäristä hyötyville potilaille voidaan nimetä sellainen joustavasti.
Väestövastuumallissa saman alueen asukkaat käyvät samalla lääkärillä, olipa heillä mikä tahansa vaiva. Lääkärillä ei ole työaikaa, vaan hän vastaa koko alueensa potilaista. Kun mallista luovutaan, lääkäreille tulee työaika.
Oulu aikoo listata tietyntyyppisiä potilaita tietylle lääkärille. Jos lääkäri on kiinnostunut diabeteksen hoidosta, diabeetikot voivat käydä hänen vastaanotollaan. Aina samalla lääkärillä.
Näin omalääkäristä tulee oma lääkäri.
Oulussa tilipussi jää
keskiarvoa ohuemmaksi
Jotkut epäilevät Oulun lääkäripulan syyksi palkkausta. Peruspalkka on pienempi kuin maassa keskimäärin tai Oulun ympäristökunnissa.
"Lääkärien peruspalkka Oulussa on kymmeniä prosentteja pienempi kuin muualla. Ero on ehkä 1 500 euroa kuussa", Keijo Koski laskee.
Isoissa kaupungeissa maksetaan pienempää palkkaa kuin maaseudulla, koska syrjäpitäjiin ei muuten saataisi lääkäreitä. Lisäksi Pohjois-Suomen terveyskeskuslääkärien palkat ovat pienemmät kuin Etelä-Suomen.
Pekka Niemelän mukaan Oulun terveyskeskuslääkärin bruttopalkka kaikkine lisineen on ollut noin 4 800-6 000 euroa kuussa ennen tämän syksyn poikkeusjärjestelyjä.
Rahaa ei kuitenkaan pidetä keskeisenä syynä Oulun lääkärivajeeseen.
"Raha ei ole olennainen asia, sen olemme jo testanneet. Rahalla saa hetkeksi suoritteita, mutta ei aitoa sitoutumista eikä vaikuttavuutta", Päivi Hirsso korostaa.
Tampereen yliopiston terveystaloustieteen professori Pekka Rissanen muistuttaa, että terveyskeskuslääkärien palkat ovat hyvät sairaalassa työskenteleviin nähden. Eikä rahallakaan ole aina saatu väkeä.
Silti Oulussakin tullaan taas keskustelemaan lääkäreiden palkoista.
Lääkäripula vaivaa
keikkafirmojakin
Muiden kuntien tapaan Oulukin etsii helpotusta tilanteeseen ostamalla osan lääkäripalveluista yksityisiltä.
Ensi vuonna kilpailutetaan vastaanottopalvelut 20 000 oululaiselle alueilla, joilla on pahin lääkärivaje. Tilanne on huonoin Myllyojalla, Tuirassa, Kaijonharjussa ja Rajakylässä.
Jo nyt lääkäreitä ostetaan useilta keikkafirmoilta.
"Olisimme tänä vuonna ostaneet niin monta lääkäriä kuin keikkafirmat pystyvät tuottamaan, mutta lääkäripula vaivaa niitäkin. Eivät ne pysty tuottamaan meille kuin keskimäärin 5-8 lääkäriä", Keijo Koski kertoo.
Ministeriön Timo Aronkytö pitää ostoja hyvänä ensiapuna, muttei ratkaisuna.
"Yksityiset yritykset täydentävät palveluja, kun on kilpailua. Nyt sitä ei ole, vaan yritykset hyödyntävät kaoottista tilannetta ja kuntien on pakko ostaa niiltä palveluja kalliilla", Aronkytö sanoo.
Hän muistuttaa, että teollisuus ja ravintola-ala käyttävät reppufirmoja vähemmän koulutetun työvoiman palkkaamiseen. "Ei Nokiakaan palkkaa tärkeintä insinööriä henkilöstövuokrausyrityksestä."
Keikkafirmoja on hyödynnetty paljon päivystysten pyörittämiseen, sillä virkalääkärit kokevat päivystämisen raskaaksi.
Onhan se nähty Oulussakin. "Oysin yhteispäivystyksessä työolot eivät ole koskaan olleet sellaiset, että lääkäri menisi sinne mielellään päivystämään", Pekka Niemelä sanoo.
Hoitajille siirtyy 40
prosenttia potilaista
Työolot on koettu Oulussa kaoottisiksi. "Lääkärit alkavat lauantaina pelätä maanantain töihinmenoa, koska eivät tiedä, milloin pääsevät sieltä pois ja millaiset listat ovat", Päivi Hirsso kuvaa.
Hän muistuttaa, että terveyskeskustyö on mukavaa silloin, kun kaikissa vakansseissa on lääkäri.
Oulu on ryhtynyt korjaamaan lääkärien työoloja monin tavoin. Joka terveysasemalle kaavaillaan päivystäviä lääkäri-hoitajatyöpareja. Kun päivystyspotilaat keskittyvät tietylle työparille, muut voivat hoitaa hallitumpia ajanvarauspotilaita.
Lääkäri-hoitajatyöparit valtaavat terveysasemat muutenkin.
Lisäksi lääkärin töitä aiotaan siirtää yhä enemmän hoitajille, kuten muuallakin maassa. Oulu tulee työnjaon kehittämisessä vähän jälkijunassa, ja Oulussa toiminta onkin ollut hyvin lääkärikeskeistä.
Hoitaja tekee jo hoidon tarpeen arvion eli määrittelee, tarvitseeko potilas lääkärin vai hoitajan apua - vaiko vain lepäämistä omassa pedissä.
"Vaikka meillä olisivat kaikki lääkärin virat täynnä, hoidon tarve pitää arvioida. Hoitotakuu ei tarkoita, että kaikki halukkaat pääsevät lääkäriin, ja on asioita, jotka hoitaja osaa paremmin kuin lääkäri", Liisa Kylmänen muistuttaa.
Vielä nyt hoitajat hoitavat Oulussa 36 prosenttia potilaista. Ensi vuonna osuus aiotaan nostaa 40 prosenttiin.
"Hoitajan työtä ei saa väheksyä. Joissakin kunnissa hoitaja katsoo jo 60 prosenttia potilaista", Päivi Hirsso tietää.
Hoitajille siirtyy esimerkiksi osa hengitystieinfektiopotilaista ja pitkäaikaissairaiden kontrollikäynneistä. Hoitajat kouluttautuvat muun muassa tutkimaan korvia ja poskionteloita.
"On mielenkiintoista, että työnkuva muuttuu, mutta samalla meille tulee lisää töitä. Pitäisi saada lisää hoitajia", sanoo sairaanhoitaja Anu Pulkkinen-Annunen Kaijonharjun terveysasemalta.
Kaijonharju anoo ensi vuodeksi kahta uutta sairaanhoitajan ja yhtä lääkärin vakanssia. Väestömäärä on kasvanut enemmän kuin vakanssimäärä.
Kaupunki on lisännyt hoitajien määrää tilapäisesti 25 prosentilla. Kokeneita tulijoita on riittänyt. Hoitajapulaa ei Oulun kaupungissa vielä ole.
Tunnelmat ovat
nyt odottavat
Oulun terveysasemat toimivat loppuvuoden poikkeusjärjestelyin. Aika voidaan tarjota heti vain kiireellisille potilaille. Kiireettömät joutuvat jonolistalle odottamaan soittoa.
Esimerkiksi koululaisten terveystarkastukset ja ajokorttitarkastukset siirtyvät. Ruuhkaa on pystytty jonkin verran purkamaan iltavastaanotoilla. Henkilökunta on jatkanut päiväänsä iltaan.
Pomoportaan tunnelma on tilanteesta huolimatta optimistinen. Tieto Oulun pyrkimyksestä parantaa lääkärien työoloja on levinnyt.
"Lääkäreiden kiinnostus Oulua kohtaan on herännyt uudestaan. Ensi kevääksi meille on tulossa runsaasti eurolääkäreitä", kertoo terveydenhuollon palvelujohtaja Tuula Tähtinen.
Perustyötä tekevien lääkärien tunnelmat ovat odottavat.
"Nämä kortit pitää vielä katsoa. Päivä kerrallaan mennään. Eihän tässä enää voi muuta kuin pudota luudan päältä lattialle", Pekka Niemelä sanoo.
Potilaat muuttuvat
yhä haastavammiksi
Vaikka Oulu tekisi parhaansa, se ei välttämättä riitä. Ongelman ydin on se, ettei terveyskeskustyö enää kiinnosta lääkäreitä.
Varsinkin työterveyshuolto on houkutellut terveyskeskuslääkäreitä mukavampiin hommiin.
"Työikäisten vaivat ovat helpompia. Ei työterveysasemalle tule kovin paljon akuutteja rintakipu- tai psyykepotilaita, jotka kuormittavat terveyskeskuksia", sanoo Kaijonharjun terveysaseman palveluesimies Päivi Pesola.
Terveyskeskuslääkärin työ on muuttunut aiempaa vaativammaksi. Lääkäri kohtaa yhä useammin lääketieteellisten vaivojen lisäksi sosiaalisia ongelmia.
Päihteet, huumeet, lääkkeiden väärinkäyttö ja väkivallan uhka ovat terveyskeskustyön arkea. Niin sanottu mukava potilasaines on vähentynyt, kun työikäiset hoidattavat vaivansa työterveyshuollossa ja maksukykyiset yksityisellä.
"Nuoret lääkärit tulevat usein ylemmän keskiluokan perheistä. Eivät he ole nähneet elämän raadollista puolta, joka iskee terveyskeskuksissa silmille", Päivi Hirsso muistuttaa.
Lisäksi potilaat ovat muuttuneet vaikeammiksi. Sairaalat lähettävät varhaisemmin esimerkiksi ohitusleikkaus- ja syöpäpotilaat terveyskeskuksiin.
Terveyskeskuslääkärin pitää osata hoitaa kaikenlaisia potilaita. Työ on lisäksi pakkotahtista.
"Onkohan lääkärien koulutus suunnattu tällaiseen kokonaisvaltaiseen, vaativan potilaskunnan hoitoon, vaan keskittyykö se liikaa silmiin, korviin ja sydämiin", kysyy Tuula Tähtinen.