Kalevan pääkirjoitus 27.12. nosti esille näkyvimmän oireen suomalaisen terveydenhuollon ahdingosta: terveyskeskusten jonot ovat kansalaisten jatkuva valituksen aihe. Aivan syystä, sillä noin joka viides joutuu odottamaan kiireetöntä vastaanottoa yli kuukauden ajan.
Yhdenvertaiset ja toimivat peruspalvelut ovat terveydenhuoltojärjestelmän kivijalka, joka on päästetty rapautumaan. Suomalainen terveyskeskusjärjestelmä on laajemmaltakin historiansa pahimmassa kriisissä. Terveyskeskukset eivät voi enää odottaa sote-uudistusta.
Suomen terveydenhuollon menojen suhde bruttokansantuotteesta on Pohjoismaiden alhaisin. Perusterveydenhuoltoamme on kurjistettu vuosien ajan, ja sen osuus terveydenhuollon resursseista on laskenut. Tämä on johtanut lisääntyvään epätasa-arvoon sekä lääkärien ja potilaiden laajaan siirtymiseen yksityissektorille. Samalla terveyskeskuksiin on siirretty uusia tehtäviä, mutta sinne ei ole palkattu lisää lääkäreitä.
Ylioppilaan tie yleislääketieteen erikoislääkäriksi kestää keskimäärin 14 vuotta. Huolellinen kokonaisarvio lääkäri- ja erikoislääkärikoulutustarpeesta on tehty viimeksi tänä vuonna. Vertailtaessa muihin Pohjoismaihin on huomioitava, että olemme jo lisänneet lääkärikoulutusta yli 20 prosentilla. Suomen lääkärimäärä onkin kasvanut vuodesta 2005 noin neljänneksellä 22 000 työikäiseen lääkäriin, kun samalla terveyskeskusten lääkäritehtävien määrä on kasvanut noin 330:llä, joka vastaa yhdeksän prosentin lisäystä.
Kyse ei ole siitä, ettei lääkäreitä koulutettaisi riittävästi vaan siitä, että iso osa yleislääkäreistä toimii muualla kuin terveyskeskuksissa. Tämä ongelma ei ole ratkaistavissa koulutusmäärillä.
Terveyskeskusten kokenein lääkärikunta on alkanut äänestää jaloillaan, koska työolot ovat monessa paikassa kohtuuttomat.
Tilalle tulee useammin lyhytaikaisia sijaisia, joiden varaa kivijalkaa ei voida rakentaa.
Monet korjausyritykset ovat vain pahentaneet tilannetta: sen sijaan että olisi parannettu lääkäreiden mahdollisuuksia hoitaa potilaita, potilaiden hoitoa on pyritty siirtämään pois lääkäreiltä. Tilalle on tullut tehtäviä, jotka eivät vaadi lääkärin koulutusta ja osaamista, tai jotka muuten ovat tarpeettomia. Tällaisia ovat muun muassa erilaiset todistamiset, tilastoimiset ja päällekkäiset kirjaamiset. Terveyskeskusavustajien, osastonsihteereiden ja tekstinkäsittelijöiden määrää on vähennetty, ja näitä tehtäviä siirretty lääkäreiden tehtäväksi.
Terveyskeskusten lääkärien työtehtäviä ja työoloja tulee pikaisesti kehittää niin, että lääkärille pääsy mahdollistuu ja tarvittavat lisälääkärit saadaan rekrytoitua muualta terveydenhuollosta. Tämä vaatii myös taloudellisia panostuksia niin lääkärivakansseihin kuin myös avustavan henkilökunnan palkkaamista.
Terveyskeskukset on pelastettava nyt – viiden vuoden päästä pelastettavaa tällä menolla ei enää ole.
Timo Tuovinen
piiriylilääkäri, Lääkäriliitto
yliopisto-opettaja, Oulun yliopisto
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.