Oululainen 94-vuotias Aili Rönkkömäki sai huhtikuun viidentenä päivänä vuonna 2004 kirjeessä kutsun saapua Oysin kuulokeskukseen.
Kutsua oli jo odoteltukin. Vanhan rouvan kuulokoje oli alkanut reistailla.
Aili Rönkkömäellä on kuulovamman lisäksi näkövamma, joten kuulo on hänelle tavattoman tärkeä.
Hyväkuntoinen rouva asuu yksin kotonaan Torikadulla ja pärjää mainiosti kotiavun tuella. Kauppareissut ja kirkossa käynnit sujuvat ilman ulkopuolista apua.
Kutsu oli siis kaikin puolin tervetullut, mutta jokin siinä oudoksutti. Huhtikuussa 2004 lähetetyssä kutsussa Aili Rönkkömäkeä pyydettiin saapumaan Oysin kuulokeskukseen viime maanantaina. Potilas joutui odottamaan kuulokojeen sovitusta miltei kokonaisen vuoden.
Se on pitkä aika aistivammaiselle vanhalle ihmiselle.
Luvassa on nyt parempia aikoja Aili Rönkkömäelle ja hänen 7 000 kohtalotoverilleen, jotka ovat kituneet Oysin jonoissa yli puoli vuotta odottamassa hoitoon pääsyä.
Kun hoitotakuu tulee tiistaina voimaan, sairaaloilla on puoli vuotta aikaa siivota potilasjononsa säälliseen kuntoon.
Laki määrää, että maaliskuusta alkaen potilaan on saatava välittömästi yhteys omaan terveyskeskukseensa, jossa hoidon tarve on arvioitava kolmen arkipäivän kuluessa.
Jos tauti ei parane terveyskeskuksessa, potilas lähetetään erikoissairaanhoitoon, jossa hoidon tarve on arvioitava kolmessa viikossa lähetteen saapumisesta.
Varsinainen hoito on järjestettävä kuudessa kuukaudessa.
Puheluihin on
vastattava heti
Hoitotakuu on Suomen terveydenhuollossa toiseksi suurin remontti sodan jälkeen. Vielä suurempi oli 70-luvun alussa voimaan tullut kansanterveyslaki.
Mitä itse asiassa tapahtuu maanantain ja tiistain välisenä yönä kellon lyödessä kaksitoista?
Ei mitään mainittavaa. Maa ei järise eivätkä temppelit horju. Uusi aamu valkenee ehkä hieman keväisempänä. Vuodeosastoilla heräillään aamupuuhiin ja jaetaan potilaille lääkkeet ja lämpömittarit. Aamiaistarjottimilla on samaa laitoskahvia kuin edellisinä aamuina. Terveyskeskusten vastaanotot ja sairaaloiden poliklinikat alkavat täyttyä uusista potilaista.
Tuntuvin muutos heti ensimmäisenä aamuna on se, että kun potilaat soittavat arkisin virka-aikana omaan terveyskeskukseensa, puheluihin pitää vastata viipymättä. Hoidon tarpeen voi arvioida myös muu terveydenhuollon ammattilainen kuin lääkäri, mutta potilasta ei saa jättää roikkumaan linjoille.
Hoitotakuu koskee vain kiireetöntä hoitoa, jota on noin kolmannes kaikesta sairaanhoidosta. Päivystys, kiireelliset leikkaukset ja välttämätön ensiapu eivät sisälly lakiin.
Tämän seikan iskostaminen ihmisten tietoisuuteen on ollut vaikeaa, eikä se ole vielä mennyt riittävän hyvin perille edes kuntien päättäjille.
Mökin mummotkin
takuulla hoitoon
Poliitikkojen taholta on jo kuultu rutinaa, että hoitotakuu on kallis ja syrjii vanhuksia, lapsia ja mielenterveyspotilaita.
Hoitotakuun yhtenä pääarkkitehtina tunnettu lääkintöneuvos Jouko Isolauri sosiaali- ja terveysministeriöstä hämmästyy. "En ymmärrä tällaista ollenkaan."
"Vanhukset käyttävät muihin väestöryhmiin nähden eniten terveyspalveluja. Kun palvelujen saatavuus paranee, hoitotakuusta hyötyvät nimenomaan vanhukset. Pitkissä potilasjonoissa, joita hoitotakuulla lyhennetään, on pääasiassa vanhenemissairauksia potevia ihmisiä; kaihipotilaita, tekonivelleikkausta odottavia ja kuulokojeen tarvitsijoita. Heidän tilanteensa paranee", Jouko Isolauri sanoo.
"Mökin mummokin pääsee nyt hoitoon viimeistään puolessa vuodessa!"
"Lasten ja nuorten mielenterveyshoitoa on lisätty huomattavasti ja palkattu lisää väkeä töihin, kun eduskunta sääti jo viidettä kertaa peräkkäin lisärahoituksen. Palveluja on tarjolla aiempaa enemmän. Muissa lasten sairauksissa ei ole ollut suuria ongelmia. Palvelujen saatavuus on ollut hyvä, eikä jonottamista ole ollut."
Jouko Isolauri tuntee hoitotakuun kiemurat kuin omat taskunsa. Hän oli jäsenenä pienessä asiantuntijaryhmässä, jossa hoitotakuun syntysanat lausuttiin syksyllä 2001. Hän on siitä pitäen punnertanut päätoimisesti takuuta pystyyn.
Kokoukseen, joka pidettiin sosiaali- ja terveysministeriön kattokerroksen neuvotteluhuoneessa, osallistuivat Isolaurin lisäksi kansliapäällikkö Markku Lehto puheenjohtajana, valtiosihteeri Raimo Sailas, kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Jussi Huttunen, joka työskentelee nykyisin Duodecim-lehden päätoimittajana, hallintoylihoitaja Pirkko Valkonen Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä sekä Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne.
Näitä herroja ja rouvaa on siis syyttäminen, jos hoitotakuu syöksee meidän terveydenhuoltomme ojasta allikkoon.
Alueelliset erot
kaventuvat
Hoitotakuun kalleudesta ollaan kahta mieltä. Stakesin kehittämispäällikön Markku Pekurisen laskelmien mukaan hoitotakuu maksaa kunnille ensimmäisenä vuotena 140 miljoonaa euroa ja seuraavana vuonna 31 miljoonaa.
Kun potilasjonot on purettu, takuuhoidon pitäisi sujua ilman ylimääräisiä kustannuksia. Siperia on kuitenkin opettanut, että kun kustannukset kerran nousevat, nousu tahtoo jäädä pysyväksi.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kunnille jonojen purkaminen syksyyn mennessä maksaa kahdeksan miljoonaa euroa normaalien käyttökustannusten päälle.
Se on hirveä raha köyhille pikku kunnille, mutta sillä pystytään kohentamaan 7 000:n vaikeasti sairaan pohjoissuomalaisen potilaan elämää ja terveyttä ja saadaan erikoissairaanhoito lakisääteiseen kuntoon. Jouko Isolauri muistuttaa, että kenenkään hoito ei ainakaan huonone maaliskuun alun jälkeen. Suurella osalla se se muuttuu aiempaa paremmaksi.
Markku Pekurisen mukaan hoitotakuu lisää kansalaisten tasa-arvoa, kun kaikki pääsevät julkiseen terveydenhuoltoon samoilla perusteilla kaikkialla maassa. "Hoitotakuun odotetaan parantavat kansan terveyttä ja kaventavan alueellisia eroja."
Jotta pelisäännöt ovat kaikkialla samat, julkiseen terveydenhuoltoon laadittiin kiireetöntä hoitoa varten yhtenäiset hoitoon pääsyn kriteerit pisteyttämällä noin 200 yleisintä sairautta.
Jos sairaanhoitopiiri ei pysty järjestämään potilaan hoitoa määräajan kuluessa omin voimin, hoito on silloin järjestettävä toisesta sairaanhoitopiiristä, yksityispuolelta tai tiukan paikan tullen vaikka ulkomailta.
Potilas maksaa hoidosta saman maksun, hoidettiinpa häntä sitten vaikka Limingassa tai Lontoossa.
Palvelut voidaan
nostaa pyörien päälle
Suurin epävarmuus sisältyy laissa säädettyihin määräaikoihin. Monet sairaanhoitopiirit ovat sanoneet suoraan, etteivät ne millään pysty purkamaan kaikkia puoli potilasjonoja puolessa vuodessa. Osa leikkauksista jää loppuvuoteen tai siirtyy ensi vuoden puolelle, sanoi laki mitä tahansa.
Sairaaloiden jonoissa on nyt noin 35 000 suomalaista, jotka pitäisi hoitaa puolessa vuodessa. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä tiukkaa tekee muun muassa tekonivelleikkauksissa ja kuulokojesovituksissa.
Perusterveydenhuollossa suurinta tuskaa aiheuttaa lääkäripula. Pohjois-Suomessa on paljon syrjäisiä pieniä terveyskeskuksia, joissa ei ole riittävää lääkärimiehitystä. Hoidon järjestämistä mutkistaa se, että syrjäseuduilla ei ole yksityislääkäreitäkään.
Hoitotakuun kannalta on onnekasta, että peruspalveluministeri Liisa Hyssälä on kotoisin Iistä ja tuntee syrjäseutujen ongelmat.
"Palvelut voidaan nostaa vaikka pyörien päälle ja viedä sinne, missä niistä on pulaa", Hyssälä sanoo mutkattomasti.