Oulu "Julkisen ja yksityisen sektorin vastakkainasettelu pitäisi terveydenhuollossa ehdottomasti unohtaa. Me olemme aidosti päässeet Suomessa systeemiin, joka toimii", sanoo Mehiläinen Oy:n toimitusjohtaja Matti Bergendahl.
Mehiläinen on liikevaihdolla mitattuna Suomen suurin terveydenhuollon palveluiden yksityinen tarjoaja. Bergendahl oli torstaina Oulussa.
Bergendahlin mukaan yksityinen sektori palvelee kaikkia suomalaisia ja on tarpeellinen osa kokonaisuutta.
Kuntien talous on tiukalla, hoitotakuun asettamiin vaatimuksiin ei sairaanhoitopiireissä oikein pystytä vastaamaan.
Bergendahl on sitä mieltä, että Suomen terveydenhuollon ja rahoituksen pitää pääosin olla verorahoin rahoitettua ja julkisesti tuotettua.
"Meillä on huonoja esimerkkejä lähes täysin vakuutusrahoitteisesta pohjasta esimerkiksi Yhdysvalloista ja Sveitsistä."
Suomalaisen terveydenhuollon suunta on kuitenkin siihen suuntaan, että ostotoiminnat ja ulkoistuksetkin lisääntyvät. Ruotsissa ollaan asiassa jo pitemmällä.
Suomessa esimerkiksi 250 terveyskeskuksesta vähän toistakymmentä eli noin viisi prosenttia on ulkoistettu yksityiselle palveluntuottajalle, Ruotsissa lukema on 15-20 prosentin luokkaa.
Lääkäreillä
kaksi työtä
Jos niin sanottu sopimus esteettömyydestä purettaisiin ja lääkärit eivät saisi olla töissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, siinä kärsisi Bergendahlin mukaan julkinen sektori.
Lääkärit siirtyisivät yksityiselle sektorille kokopäivätoimisiksi palkkasuhteeseen tai ammatinharjoittajiksi Mehiläisen kaltaisille yrityksille. "Julkisen sektorin lääkäripula tulisi välittömästi ongelmaksi", Bergendahl sanoo.
Hän näkee tilanteen niin, että normaalin julkisen puolen päivätyön päälle lääkäri menee tekemään työtä yksityiseen lääkärikeskukseen. "Se on ylityötä, josta maksetaan korkeammat verot. Siinä suhteessa lääkäri ei ole kahdella pallilla, vaan hän tekee kahta työtä."
Bergendahl on lastentautien erikoislääkäri taustaltaan. Hän ei usko, että suomalainen lääkäri tekisi työtä kahdessa roolissa.
"En usko siihen, että suomalainen lääkäri hoitaisi puolihuolimattomasti julkisen sektorin potilaita ja miettisi vain parempihintaisia potilaita. Kyllä se on onneksi kaukana suomalaisesta terveydenhuollosta ja toivottavasti pysyykin."
Julkisessa osto-toiminnassa opeteltavaa
Bergendahl toivoo hartaasti, että julkisen palvelun ostotoimintoja pohtivat sairaanhoitopiirien virkamiehet eivät ole mukana yrityksissä, jotka palveluita tarjoavat.
Hän arvelee, että julkisuudessa olleissa tapauksissa on ollut kyse kokemattomuudesta.
"Uudelle aukeavalle markkinalle on tyypillistä, että julkisella puolella palveluiden ostaminen on vaikeaa, se vaatii ammattitaitoa. Alkuvaiheessa saattaa kokemattomuuden takia syntyä ylilyöntejä. Ollaan hyvällä asialla, mutta ei ole pohdittu loppuun asti, miten asiat pitää tehdä."
Mehiläisessä on hänen mukaansa tiukka periaate, että sen lääkäri ei saa olla palveluhankinnoissa olla palveluiden hankkijana ja samanaikaisesti Mehiläisessä palveluiden tarjoajana.
"Niitä ikäviä tapauksia on muilla palveluntuottajilla todettu, ja se ei ole oikea periaate", Bergendahl sanoo.
