Tämänvuotinen Ars Electronica oli tavallistakin satoisampi. Seminaareja, näyttelyitä, konsertteja, performansseja ja muita tapahtumia riitti aamusta iltaan. Vaikka valtaosa osallistujista oli opiskelijoita, tutkijoita, taiteilijoita ja kriitikoita, mukana oli myös tavallisille kaupunkilaisille suunnattua ohjelmaa.
Äänipilvi (Klangvolke), on mammuttimainen Tonavan rannalla järjestettävä musiikki- ja kuvaspektaakkeli, joka houkutteli paikalle jopa satatuhatta katsojaa eri puolilta Itävaltaa.
Toinen yleisönsuosikki oli japanilaiselle IAMAS-mediakoululle omistettu näyttely, joka järjestettiin Linzin taideyliopistolla aivan kaupungin kuuluisan keskusaukion kupeessa.
Näyttelyn nähtyään ei voi olla ihmettelemättä ja ihastelematta japanilaisten ennakkoluulottomuutta, pidäkkeetöntä luovuutta ja täydellisyyden tavoittelua. Festivaalijohtaja Gerfried Stockerin mukaan IAMAS-näyttely tarjosi "festivaalin festivaalin sisällä".
Leikittelevää luovuutta Ogaki Citystä Japanista
Vuonna 1996 perustettu IAMAS, jonka nimi tulee sanoista International Academy of Media Arts and Sciences sijaitsee uneliaassa Ogaki City -nimisessä pikkukaupungissa Gifun prefektuurissa Tokiosta Kiotoon ja Osakaan johtavan luotijunaradan varressa.
Varsinkin kylvöaikaan koulu on sananmukaisesti veden ympäröimä - se sijaitsee riisipeltojen keskellä, kuten olen luentovierailujeni yhteydessä saanut todeta. Joidenkin mielestä Ogaki City on niin tylsä paikka, että se tarjoaa kerrassaan loistavat edellytykset median sisäavaruuksiin uppoutumiseen.
IAMAS:n opiskelijat elävät koulullaan käytännöllisesti katsoen vuorokauden ympäri huippuvarustettuja studioita ja runsasta opetushenkilökuntaa hyödyntäen. Tulokset näkyvät kunnianhimoisina töinä, jotka suorastaan pursuilevat luovuutta. Joskus se pääsee valumaan yli äyräittensä - ideat ovat niin villejä, ettei ylilyöntejä voi aina välttää. Mutta tämäkin on osa IAMAS:lle tyypillistä ideoilla ja teknologioilla leikittelevää yrityksen ja erehdyksen prosessia.
Linzissä nähtiin runsas valikoima IAMAS-luovuutta: vuorovaikutteisia tilateoksia, media design -kokeiluita, animaatioita, elektronimusiikkia ja kokeellista tv-ohjelmaa.
Jopa ala-aulaan sisustettu "kissaten" eli kahvila oli taideprojekti, jota luotsasivat sangen epätavallisiin kimonoihin pukeutuneet nuoret naistaiteilijat. Mitään yksityiskohtaa, esitteiden kirjasimia ja paperia myöten, ei ollut jätetty sattuman varaan. Mikä tahansa mediakoulu voisi olla tällaisesta näytöstä ylpeä.
Prix Ars Electronica -kilpailun arvostetuimman, interaktiivisen taiteen pääpalkinnon vei amerikkalaisten Mark Hansenin ja Ben Rubinin näyttävä tilateos Listening Post (Kuunteluasema), jota on jo ehditty ihastella mm. Whitney-museossa New Yorkissa.
Kyseessä on sadoista pienistä led-näytöistä koostuva seinämäinen rakennelma, joka saa sisältönsä internetin keskustelukanavilta reaaliajassa napatuista tekstikatkelmista. Rubinin ja Hansenin luoma tietokoneohjelma työstää näistä mieleen jäävän tekstuaalis-äänellisen kokonaisuuden.
Eräässä jaksossa teos toistaa viestikatkelmia, jotka alkavat sanalla "minä". Tekstit ovat peräisin miljoonista lähteistä eri puolilta maailmaa, mikä tekee Kuunteluasemasta jonkinlaisen verkotetun maailman alituisesti muuttuvan kollektiivimuotokuvan. Sen luoma vaikutelma on hypnoottinen - monet vertasivat teosta kirkon alttariin, ja kuvailivat muutenkin kokemustaan uskonnollisin käsittein.
Teos voi tuntua liiankin esteettiseltä, mutta tämä ei ole koko totuus: esimerkiksi Linzin näyttelyssä Listening Post toisteli usein keskustelunpätkiä, jotka liittyivät Venäjän panttivankidraaman traagiseen loppunäytökseen; todellisuuden sirpaleet ikään kuin murtautuivat teoksen siloitellun ulkomuodon läpi.
Palkinto osui oikeaan, paitsi että interaktiivisesta taiteesta ei tämän teoksen kohdalla ole kysymys, sanoipa jury mitä tahansa. Interaktiivisuus liittyy kokijan aktiiviseen vuorovaikutukseen teoksen kanssa: teosta saa - ja pitää - "koskettaa". Hansenin ja Rubinin teosta sen sijaan ihaillaan perinteiseen tapaan, mikä ei olennaisesti eroa maalauksen tai veistoksen edessä meditoimisesta tai elokuvateatterissa istumisesta.
Vuorovaikutteisen taiteen perusteita on syytä miettiä uudelleen; muuten käsite uhkaa menettää kaiken mielekkyytensä.
Tärkeitä olivat myös Net Vision- ja Digital Communities -kategorioiden voittajat. Nettivision pääpalkinto meni kansainväliselle Creative Commons -projektille, joka on saamassa jalansijaa internetin maailmassa. Vuonna 2001 käynnistyneen projektin tarkoituksena on luoda uudet kansainväliset periaatteet tekijänoikeuksille internetissä.
Kollektiivisen luovuuden voima
Tällä hetkellä internetin käyttö on villiä: materiaalia kopioidaan, lainataan ja muunnellaan surutta. Siitä voi kuitenkin olla kalliita seuraamuksia: varsinkin Yhdysvaltojen ankaraa tekijänoikeuslakia on sovellettu myös internetiin.
Creative Commonsin tavoitteena on maailmanlaajuinen järjestelmä, jonka avulla kullekin kulttuurituotteelle voidaan määritellä omat yksilöidyt käyttöoikeudet. CC-lisenssillä tietyt käyttötavat, esimerkiksi nettiin sijoitetun musiikkikappaleen ei-kaupallinen uudelleenmiksaus, voidaan sallia, toiset kieltää.
Vaikka Creative Commonsin perusajatuksena on edistää internetin välityksellä tapahtuvaa kollektiivista luovuutta ohittamalla Yhdysvaltain tekijäoikeuslain karikot, järjestelmää ollaan parhaillaan räätälöimässä eri maiden toisistaan poikkeaviin oikeuskäytäntöihin. Kansalliset Creative Commons -lisenssit on jo kehitetty mm. Suomen, Japanin, Alankomaiden, Saksan, Brasilian ja Itävallan olosuhteisiin. Lisää on tekeillä kiihtyvään tahtiin.
Erinomainen esimerkki internetin välityksellä tapahtuvan kollektiivisen luomistyön voimasta on Wikipedia-ensyklopedia, joka jakoi Digitaalisten yhteisöjen pääpalkinnon yhdessä Ugandassa luodun seksuaalivalistusta tarjoavan Maailma alkaa minusta -oppimisympäristön kanssa.
Vuoden 2001 alussa käynnistynyt Wikipedia (www.wikipedia.org) on tuhansien avustajien kollektiivisella ponnistuksella internetiin muodostumassa oleva ilmainen ensyklopedia, joka karttuu kaiken aikaa kovaa vauhtia. Wikipedia on olemassa monilla eri kielillä. Idean isän, Jimmy Walesin, mukaan miljoonan artikkelin raja saavutetaan tässä kuussa. Jo nyt Wikipedia on laajin saatavilla oleva englanninkielinen tietosanakirja. Monenlaisia sivutuotteita on "Wiki-todellisuudessa" myöskin jo tekeillä.
Wikipedian luomisprosessiin liittyy ennen kokemattomia ongelmia: artikkelien laadun ylläpitäminen, objektiivisen tiedonvälityksen ihanteen saavuttaminen ja vandalismin torjuminen.
Wales vakuutteli Linzissä, että tehtävät hoituvat vapaaehtoisen kollektiivisen kontrollin avulla mallikkaasti. Kriittistä asennetta ei Wikipedian lukijakaan silti saisi unohtaa. Internetissä tiivistyy paitsi kollektiivinen viisaus, myös kollektiivinen hölmöys ja ilkeys.