Pääkirjoitus

Tervetuloa, uuden ajan lättähatut! – Suurten liikenneinvestointien painopistettä syytä Oulun seudullakin kallistaa raiteiden suuntaan

Tuore selvitys toivottavasti nostaa lähijunaliikenteen aloittamisen Oulun seudulla vakavaan keskusteluun.

Halvimmillaan lähijunat saataisiin konsulttiyhtiön mukaan liikkeelle 36 miljoonalla eurolla.
Halvimmillaan lähijunat saataisiin konsulttiyhtiön mukaan liikkeelle 36 miljoonalla eurolla.
Kuva: Maikkola Tapio

Tuore selvitys toivottavasti nostaa lähijunaliikenteen aloittamisen Oulun seudulla vakavaan keskusteluun.Tämän hetken tarpeiden ohella on keskeisen tärkeää katsoa myös pitemmälle tulevaisuuteen.

Vanha oululainen sanonta puhuu tungoksesta Tuiran asemalla. Se oli lättähattujen aikaa. Jos tiistaina julkistetun selvityksen ajatukset muuttuvat todeksi, tungosta voidaan tulevaisuudessa nähdä Oulun seudulla useillakin entisillä ja uusilla asemilla (Kaleva 5.6.).

Lähijunaliikenteen toteutusmahdollisuuksia Limingan ja Iin välisellä osuudella selvitelleen konsulttityön tulokset ovat ehdottoman kiinnostavia. Työn perusteella Oulun seudun sisäistä liikkumista palvelevan raideliikenteen aloitus on mahdollinen, jopa kannattava vaihtoehto.

Edullisimmillaan lähijunat saataisiin konsulttiyhtiö WSP Finlandin mukaan liikkeelle 36 miljoonalla eurolla. Junat kulkisivat Limingan ja Iin välillä tunnin vuorovälein. Pääteasemien välillä juna pysähtyisi Tupoksessa, Kempeleessä, Kaakkurissa, Oulussa, Linnanmaalla ja Ritaharjussa.

Pääosa kustannuksista syntyisi uusien asemien rakentamisesta.

Selvityksen kakkosvaihtoehdossa pysähdyspaikkoja olisi vielä muutama lisää, ja junat kulkisivat puolen tunnin välein. Tämän vaihtoehdon pohjana on uusi kaksoisraide sekä Oulun etelä- että pohjoispuolella. Siksi hintakin ampaisisi korkeuksiin.

Vaikuttaa kuitenkin selvältä, että ainakin Oulun ja Limingan välinen kaksoisraide toteutuu tulevina vuosina joka tapauksessa, lähijunaliikenteestä riippumattakin.

Rakentamisrahojen ohella toinen keskeinen arvioinnin paikka ovat matkustajamäärät. Nykytilanteessa ne voisivat selvityksen mukaan olla Limingan ja Iin välillä 300–500 matkustajaa huipputunnissa ja 2 000–3 000 vuorokaudessa.

Olennaista on silti arvioida tulevaisuutta. Pääkaupunkiseudulta tiedetään, että asemat ja hyvät junayhteydet vetävät puoleensa sekä liike- että asuntorakentamista. Oulun seudun nauhamaisella reitillä matkustajamäärien kasvupotentiaali arvioidaan nyt 30 prosentiksi.

Vetovoimaisen lähiliikenteen aikaansaanti edellyttää toimivaa liityntäliikennettä asemille. Henkilöautoille tarvitaan paikoitustilaa, mutta erityisen tärkeää on suosia hyviä pyöräily-yhteyksiä.

Yhä vahvemmin ratkaisuihin vaikuttavat muuttuvat asenteet. Raideliikenne on lähes päästötöntä, jos sen käyttämä sähkö tuotetaan ilman fossiilisia polttoaineita. Tietoisuus tästä näkyy jo Suomessa VR:n matkustajaliikenteen kasvuna.

Raideliikennettä on syytä suosia poliittisissa päätöksissä niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin siitäkin huolimatta, että myös maantieliikenne muuttuu vähitellen vähäpäästöisemmäksi.

Meneillään oleva nelostien perusparannus Oulun seudulla uusin liittymin ja kaistoin sujuvoittaa autoliikennettä, mutta samalla lisää henkilöautojen määrää tien päällä. Nyt panostukset on syytä suunnata joukkoliikenteeseen ja raiteille.

Oulun seudulle lähijunaliikennettä on ideoitu viime vuosikymmeninä ennenkin, mutta nyt hetki vaikuttaa otollisemmalta kuin aikoihin. Asia ansaitsee ennakkoluulottoman, tosiasioihin ja etenkin tulevaisuuteen katsovan kiihkottoman keskustelun.