Tasavallan presidentin uudenvuodenpuheet ovat perinne, jopa rutiini. Kun meillä ja muualla on mennyt hyvin, puheilta ei ole odotettu, eikä saatu, sen kummempia.
Vuosi 2014 oli kuitenkin sellainen, että presidentti Sauli Niinistön puheeseen kohdistui normaalia suurempia odotuksia. Ne johtuivat Ukrainan katastrofista, Venäjän roolista siinä ja Suomen talouden sukelluksesta.
Niinistön viesti oli selvä: nyt ei näperrellä pikkuasioiden hienosäätöjen vaan peruskysymysten parissa. On kysymys sodasta ja rauhasta, Suomen talouden perusremontista ja ilmastomuutoksen pysäyttämisestä.
Suomessa on käyty outoa keskustelua Ukrainasta, Venäjästä ja Suomen roolista. Oli tervetullutta, että Niinistö palautti vaalikuumeisten poliitikkojen mieliin Suomen peruslinjan: Suomi tuomitsee Krimin laittoman miehityksen, voimankäytön Itä-Ukrainassa ja yritykset rajoittaa Ukrainan itsemääräämisoikeutta.
”Jos valta onkin joskus kasvanut kiväärin piipusta, niin enää sieltä kasvaa vain kaaos”, presidentti sanoi. Tätä osuvammin presidentti Vladimir Putinin politiikkaa on vaikea arvioida – ja sen tulevaisuutta ehkä hienovaraisesti ennustaa.
Tuomio Venäjän toimille ei tarkoita, että Suomi katkaisisi yhteistyön ja yhteydenpidon. Yhteistyötä tehdään ja yhteyttä pidetään siinä määrin kuin se on mahdollista, mutta sen pidemmälle ei mennä.
Presidenttiä voi tulkita siten, että jos Venäjä jatkaa nykylinjallaan, linja ei muutu, olipa eduskuntavaalien jälkeinen hallitus millainen hyvänsä. Tällaisenkin arvion on nimittäin opposition joistakin puheenvuoroista voinut tehdä.
Hyvää on sekin, että presidentti sanoi linjan tehdyn itään selväksi paitsi EU:n kautta myös suoraan Venäjälle. Suomalaista realismia oli sanoa, että Venäjä on ja pysyy Suomen naapurina. Venäläistä realismia toivoisi olevan se, että, Suomi, Niinistön sanoin, on ja pysyy osana länttä.
Suomen omissa puolustusratkaisuissa Niinistö taiteili tutuilla teillä. Puolustukseen pitää satsata tuntuvasti lisää. EU-jäsenyyttä hän luonnehti turvallisuusratkaisuksi, vaikkei siitä puolustusratkaisuksi olekaan. Kriisin oloissa hän ei voinut sanoa Nato-jäsenyydestä muuta kuin sen, että sitä voidaan haluttaessa hakea.
Sisäpolitiikassakin Niinistön sanoma oli selvä. Taloudessa on ryhdyttävä sanoista tekoihin ja niin sanotuista saavutetuista eduista joudutaan tinkimään. Rakennemuutos on niin syvä, ettei siitä selviytymiseksi ole muuta vaihtoehtoa.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa presidentti voi senkin vallan vähenemisestä huolimatta olla yhä kuskin paikalla. Riippuu paljon persoonasta, miten siinä onnistuu. Niinistöltä se on onnistunut. Sisäpolitiikassa presidentillä on enimmillään vaikutusvaltaa. Taiten käytettynä silläkin voi vaikuttaa.
Kaiken kaikkiaan Niinistö osoitti puheellaan, että vaikka presidentillä ei ole valtaa entiseen tapaan, vaikutusvaltaa hänellä voi olla paljonkin.
Pääkirjoitus