Paperi-, kartonki- ja selluteollisuuden neuvottelutulosta voidaan pitää varsinaisena päänavauksena keskusjärjestöjen kilpailukykysopimuksen soveltamisessa.
Vaikka sopimukseen on päästy jo parilla muullakin alalla, vasta metsäteollisuuden ratkaisulla on laajempaa merkitystä. Onhan metsäteollisuus Suomen suurin vientiala vastaamalla viidenneksestä viennistä.
Alunperin yhteiskuntasopimuksen nimellä vuosi sitten alkaneet,
useaan kertaan karille ajautuneet ja nyttemmin kilpailukykysopimukseen tähtäävät neuvottelut ovat edenneet tutulla tavalla. Kaikki on vielä pahasti auki, vaikka sopimusten pitäisi olla valmiit viimeistään ensi viikon tiistaina.
Ilmeisesti nyt käy samalla tavalla kuin aina ennenkin palkka- ja työehdoista sovittaessa. Sopimuksia ei synny laajassa mitassa ennen kuin määräaika on umpeutumassa. Joillakin aloilla tulokseen päästäneen vasta sen jälkeen.
Metsäteollisuudessa tehty ratkaisu antaa osviittaa siitä, mitä on tulossa. Vaikeimmaksi kysymykseksi noussut työajan 24 tunnin pidennys on metsäteollisuudessa sovittu hoidettavaksi paikallisesti. Mikäli tehtailla ei löydy yhteistä näkemystä, leikataan pekkaspävistä.
Pekkaspäivillä tarkoitetaan metsäteollisuuden keskusliiton entisen toimitusjohtajan Matti Pekkasen johdolla vuonna 1984 aikaansaatua tulopoliittista ratkaisua, jossa sovittiin työajan lyhentämisestä.
Ajan menoa kuvaa hyvin se, että työajan lyhentäminen tapahtui metsäpatruunoiden edusmiehen johdolla ja päätä työajan pidennyksellä avaa taaskin metsäteollisuus.
Neuvottelutuloksesta huolimatta tilanne metsäteollisuuden sopimuksen osaltakaan ei ole vielä kirkossa kuulutettu. Työantajapuoli, samoin kuin Elinkeinoelämän keskusliitto EK, edellyttää vielä kuljetusketjun mukaantuloa kilpailukykysopimukseen.
Kuljetusalaa edustava Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT on alusta saakka hangoitellut kilpailukykysopimusta vastaan. Palkansaajien keskusjärjestö SAK:ssa pakka on sen verran sekaisin, ettei sillä ole auktoriteettia saada AKT:tä sopimuksen taakse. Toivottavasti AKT on kuitenkin pelannut vain taktista peliä ja päätyy lopulta tukemaan kilpailukyvyn parantamista.
Neuvotteluilmapiiriä on hämmentänyt myös työnantajaleirin riitely. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä edustava Suomen Yrittäjät on nokitellut EK:n suuntaan väittäen tämän ajavan kilpailukykysopimusneuvotteluissa luottamusmies- ja järjestäytymispakkoon johtavia ratkaisuja. EK:ssa tämä on kiistetty.
Hyväksymällä kilpailukykysopimuksen aiemmin keväällä keskusjärjestöt onnistuivat torjumaan pakkolakipaketin, jonka hallitus aikoi tuoda eduskuntaan, ellei sopimusta synny. Ratkaisun tavoitteena on parantaa suomalaisen teollisuuden kilpailuasemaa keskeisiin kilpailijamaihin Ruotsiin ja Saksaan nähden.
Ruotsissa ja Saksassa kuljetaan nyt toiseen suuntaan, joten jos Suomessa päästään sopimukseen, kilpailuasema paranee. Ellei sopua synny, työmarkkinoiden kriisi syvenee ja lakkojen uhka kasvaa.
Pääkirjoitus