Turku Sir Arthur Conan Doylen luoma Sherlock Holmes on eniten filmattu hahmo kautta aikojen.
Elokuvia on kertynyt peräti 223 kappaletta. Tätä ei voi enää järjellä selittää. Vai olisiko niin, että juuri sillä sen voi selittää.
Vaikka tällä viikolla ensi iltansa saavasta suuresta elokuvasta voisi toisinkin päätellä, Sherlock Holmes on järkiperäisen maailmankuvan suuri sankari.
Amerikkalainen Edgar Allan Poe aloitti dekkarin lajin. Silti Doylen luoma Holmes on kaikkien etsivähahmojen perikuva. Hänen tapojaan ovat jäljitelleet myös oikeat poliisit.
Batmanin esikuva
Sherlock Holmesin perintöön voi törmätä oudoissa paikoissa.
Hän oli yksi Bob Kanen 30-luvun lopulla luoman Batmanin esikuvista.
Ilman Holmesia ei olisi edes Dan Brownin menestyskirjoja tai tv-sarjoja kuten CSI tai House.
Aina kun todellisuus vaikuttaa niin mystiseltä, että siihen pitää sovittaa villejä arvauksia, tiukkaa havainnointia ja pätevää päättelyä, ollaan Holmesin alueella.
Mutta mihin perustuu Holmesin suosio elokuvissa?
Historiantutkija Hannu Salmi Turun yliopistosta uskoo, että yhteinen historia velvoittaa.
"Sherlock Holmes on yhtä vanha kuin elokuva ja saman kulttuurin tuotetta."
Sepitteestä käsitteeksi
Erikoista Holmesissa on hahmon epätodellinen todellisuus. Jo sata vuotta sitten Holmesia pidettiin elävänä aikalaisena eikä sepitteenä. Eivätkä asialla olleet vain ne onnettomat, jotka lähettivät toimeksiantoja ja avioliittotarjouksia olemattomaan Baker Streetin osoitteeseen.
Holmesista tuli sivistyneissä piireissä leikin tai pelin kohde. Teeskenneltiin ikään kuin hän olisi todella ollut olemassa. Hahmosta on kirjoitettu hyllymetreittäin elämäkertoja, hakuteoksia ja kriittisiä tutkielmia, joissa ollaan puhuvinaan historiallisesta ihmisestä.
Hannu Salmi vertaa Holmesia Beethoveniin ja Leonardo da Vinciin. Ihminen, tai Holmesin tapauksessa sepitesankari, on muuttunut käsitteeksi.
Holmesin tuntevat nekin, jotka eivät ole lukeneet riviäkään Doylea tai nähneet elokuvia.
Holmesilla on myös merkillisen syvä suhde sekä omaan aikaansa että koko viime vuosisataan.
"Tarinoissa on olennaista järkiperäisen maailman rajalla häilyminen. Holmes on tieteellis-teknisen kehityksen lapsi kuten mekin. Taustalla on 1800-luvun kauhutarinoiden pelottavia varjoja, irrationaalisuutta, primitiivisyyttä ja huumehuuruja", selvittää Hannu Salmi.
Jo Doylen persoonassa tiivistyi ajan kaksinaisuus. Hän oli järjen ja valistuksen mies, joka intoili spiritismistä.
Osa tieteen historiaa
Sherlock Holmes kuuluu myös tieteen historiaan. Hänen menetelmänsä oli hiottua tervettä järkeä jossa taiteellinen mielikuvittelu ja havainnointi yhdistyivät. Holmesista on tullut filosofien lempilapsi.
Suomalainen kielifilosofi Jaakko Hintikka ja italialainen semiootikko-kirjailija Umberto Eco ovat kirjoittaneet paljon salapoliisista.
Holmesin metodi on peräisin jostain todellisuuden tosiasioista ylöspäin kohoavan induktion ja puhtaan muodollisen deduktion välistä. Menetelmä tunnetaan nimellä abduktio. Siinä todellisuudesta esitetään villejäkin päätelmiä, joiden toimivuus sitten testataan käytännössä. Näin toimii lääkärikin. Hän havainnoi potilasta ja kehittelee sitten hypoteesin, jota jatkossa testataan.
Tutkijoiden mukaan dekkari viihdemuotona on juuri tämän taiteellis-tieteellisen menetelmän ilmaisua. Se on olennainen osa myös aikamme valtaviihteessä peleissä. Sherlock Holmes… anteeksi, Arthur Conan Doyle, on siis paljosta vastuussa.
Elokuva Sherlock Holmes, nimiosassa Robert Downey Jr., saa ensi-iltansa perjantaina. Granada-tv:n Holmes-sarja, nimiosassa Jeremy Brett, vuosilta 1984-94 Yle TV1:n iltapäivissä 2.4. alkaen.