2000-luku on vääjäämättömästi tuonut Kärpille uuden painolastin, jonka saa vain omilla ansioillaan. Kärppien on enää turha esittää nöyrää ja pientä pohjoissuomalaista kiekkoseuraa, joka yrittää haastaa isompiaan.
Fakta on se, että Kärpät on erittäin ammattimaisesti, suunnitelmallisesti ja dynaamisesti johdettu kasvava organisaatio, joka vuolee kultaa niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.
Kun pudotuspelien puolivälierät alkavat viikon kuluttua torstaina (23.3.), Kärpät on kahdeksikon ylivoimainen mestarisuosikki.
Tämän vuosituhannen ensimmäinen mestaruus 2004 tuli Kärpille melkein kuin puolivahingossa. Vuoden 2005 mestaruutta osattiin varovaisesti jo odottaa, koska Kärpät oli nopeasti omaksunut voittamisen kulttuuriin kuuluvat konstit.
Nyt elämme kevättä 2006. Kärpät on superlatiiveineen vankin ennakkosuosikki, kukkuloiden kultainen kuningas, jonka valtikkaa muut kuolaavat.
Kärpille - itse joukkueelle kuin sen kannattajille - kelpaa vain kulta. Kaikki muu on hävittyä.
Runkosarjan paraatimarssi osoitti, että ajatuksella on vankka pohja. Joukkue on kaikilta osa-alueiltaan SM-liiga paras, mutta pudotuspeleissä avainasemaan nousevat henkinen kovuus ja kyky kestää painetta.
Kärpillä on vain menetettävää. Muilla vain saavutettavaa.
Haastajat eivät voi villeimmissä kuvitelmissaan unelmoida mistään sen herkullisemmasta kuin hallitsevan mestarin kampittamisesta.
Runkosarja opetti meille myös sen, ettei suuri aina pysty sankaritekoihin, eikä pieni näytä aina pieneltä. Suureksi itsensä luokittelevalla Jokereilla ei ole kausikorttia menestykseen, mutta se tarvitsee kausikortin vakavaan ja pohdiskelevaan keskusteluun. Narripaidat nimittäin ovat tukehtumassa omaan suuruuteensa. Sama koskee TPS:aa, joka rämpii tasan yhtä syvällä kuin Jokerit, vaikka sitä armahdetaankin pääsylipulla ns. säälipleijareihin.
Tämän kevään katastrofi voi toteutua yhtä hyvin myös vuoden kuluttua. Tai jälleen 2008, ja 2009...
Kärpätkin kuului SM-liigan kestomenestyjiin vuosina 1980-1988 (pois lukien 1983), mutta niin vain sekin kävi taivaltamassa kivistä ja kaitaa polkua 11 vuotta.
Urheilullisesti TPS:n ja Jokerien rämpimistä ei tarvitse kauhistella. Päinvastoin on pelkästään hyvä, että huippujääkiekko pääsee nostamaan päätään myös maakunnallisissa keskuksissa kuten muun muassa Porissa ja Lappeenrannassa.
Pieninä pidettävien Ässien ja SaiPa:n ryhtiliikettä voi tervehtiä ilolla. Vuosi pari eteenpäin, ja Lahden Pelicans tulee nurmisineen ja aravirtoineen tuota samaa portaikkoa. Ainoa ongelma - pieni sellainen - on taloudellinen. Ottelut pienten joukkueiden halleissa heijastuvat play off-pottiin, rahanjakoon ja seuraavan kauden budjettiin.
Entä KalPa! Nyt käsi sydämelle, kuopiolaiset. Kumpi on kivempaa; olla kuningas Mestiksessä vai luuseri liigassa? Voittaa vai hävitä? Juhlia vain kärsiä?
Lyötyä ei pitäisi lyödä, mutta tämä kausi osoitti, että KalPa:n liigakelpoisuus ei vielä ole aito, eikä tuote ole vielä riittävän kiinnostava. KalPa:n viimeistä kotiottelua Ilvestä vastaan pääsi katsomaan ilmaiseksi. Ottelua, jossa KalPa ei tehnyt yhtään maalia.
Mainittakoon vielä, että liigakarsinnat palaavat SM-liigaan keväällä 2007.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi