Rauhanturvaamislain muutosehdotus kriisinhallintalaiksi syntyi onneksi asiaa pohtineesta työryhmässä soraäänittä. Eduskunnalle jää ainakin muodollisesti viimeinen sana poikkeuksellisen vaativiin operaatioihin osallistumisesta päätettäessä.
Ehdotus uudeksi kriisinhallintalaiksi muotoutui alivaltiosihteeri Markus Lyran johtamassa työryhmässä yksituumaisesti ja odotettua helpommin. Jos ja kun lakia joudutaan soveltamaan käytäntöön, yksimielisyys on erityisen tärkeää.
Työryhmä antaisi eduskunnalle ainakin periaatteessa suuren roolin operaatioihin osallistumisesta päätettäessä. Ulkoministeri Erkki Tuomiojalle tiistaina jätetyn ehdotuksen mukaan Suomen osallistumisesta erityisen vaativiin operaatioihin tai sellaisiin operaatioihin, joilla ei ole YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia, valtioneuvosto kuulee koko eduskuntaa selontekokeskustelussa jo ennen asian esittelyä tasavallan presidentille. Muissa tapauksissa kuultaisiin eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa.
Rauhanturvaamislakiin sisältyvä ehdoton vaatimus YK:n turvallisuusneuvoston mandaatista niille kriisinhallintatehtäville, joihin Suomi osallistuu, on jäämässä historiaan. Turvallisuusneuvoston valtuutus olisi uudessakin laissa perusperiaate, mutta myös muu kansainvälinen järjestö tai maaryhmä voisi jatkossa antaa luvan sotilasoperaatioille.
Tällä muutoksella mahdollistetaan Suomen osallistuminen EU:n nopean toiminnan joukkoihin myös silloin, kun YK osoittautuu liian kankeaksi päättäjäksi tai jos turvallisuusneuvosto halvaantuu veto-oikeuden käytön takia. Ehdotuksen hiominen tältä osin on vaatinut paljon työtä ja taustakeskusteluja muun muassa presidentin, pää- ja ulkoministerin sekä työryhmän kesken. Erityisesti presidentti Tarja Halonen näyttää tinkineen taustakeskusteluissa aiemmista kannoistaan.
Lopputulosta voi luonnehtia tervejärkiseksi kompromissiksi, jonka teossa realismi on voittanut kylmän sodan ajoilta peräisin olevan vanhan doktriinin. Vaikka kyseessä on sopuratkaisu, se johtaa merkittävään linjanmuutokseen ja henkiseen avartumiseen Suomen valtiollisessa johdossa. Jos lakiesitys hyväksytään eduskunnassa, Suomi astuu takarivistä suoraan eturintamaan EU-maiden joukossa.
Esityksen mukaan tasavallan presidentti päättäisi sekä osaston asettamisesta korkeaan valmiuteen että sen lähettämisestä kriisinhallintatehtävään. Eduskunnan osallisuus päätöksenteossa on määrä hoitaa valtioneuvoston selonteolla jo siinä vaiheessa, kun suomalainen osasto asetetaan korkeaan valmiuteen. Lähettämispäätöstä tehtäessä valtioneuvosto kuulisi eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa.
Käytännössä Suomen ministerit tosin joutuisivat todennäköisesti tekemään ratkaisun osallistumisesta jo siinä vaiheessa, kun unioni päättää mennä rauhoittamaan jotakin kriisiä. Toivoa sopii, ettei ehdotettua lakia tarvitsisi soveltaa käytäntöön. Pään pensaaseen pano ja uhkien unohtaminen olisi kuitenkin lyhytnäköistä - myös Suomen historia muistaen.
Kansainvälisiin tehtäviin hakusaarron julistanut Upseeriliitto ei saa palvelussuhteen ehtoja koskevissa pyrkimyksissään tukea Lyran työryhmältä. Vanhan rauhanturvalain säädös palvelusuhteen ehdoista säilyisi mietinnön mukaan ennallaan. Puolustusministeriö päättäisi jatkossakin kriisinhallintatehtävissä olevien sotilaiden palvelusehdoista.
Näkemys on johdonmukainen siviilikriisinhallinnan palvelusuhteen ehtoihin verrattuna. Niistä päättää sisäministeriö.