Turussa tehtiin lauantaina kirkollista historiaa, kun isä Teemu Sippo vihittiin Suomen katolisen hiippakunnan piispaksi. Suomalaissyntyistä katolista piispaa täällä ei ole ollut sitten vuoden 1522, jolloin Arvid Kurki hukkui Pohjanlahdella.
Toinen historiallinen seikka oli se, että katolinen piispa sai vihkimyksensä luterilaisessa pyhäkössä, Turun tuomiokirkossa. Monessa maassa tällaiset kirkkokuntarajojen ylitykset olisivat mahdottomia. Suomessa asiasta ei ole nurissut julkisesti kukaan, eikä ole aihettakaan. Kannattaa muistaa, että vihkimyskirkko oli ensimmäiset vuosisatansa katolinen.
Piispa Teemu Sippo alkaa johtaa hiippakuntaa, joka on koostumukseltaan kiinnostava. Jäseniä on runsaat 10 000, ja heistä puolella äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Hiippakunnan jäsenmäärä on noussut nopeasti katolisten maahanmuuttajien ansiosta.
Uusi piispa edustaa kirkkokuntaa, johon kuuluu miljardi ihmistä. 60 miljoonaan luterilaiseen verrattuna joukko on murskaavan suuri. Tästä huolimatta täällä ei tulla näkemään isottelevaa katolista piispaa. Sippo on konflikteja kaihtava henkilö. Tässä hän eroaa puolalaisesta edeltäjästään, jolle suomalainen kulttuuri ja mentaliteetti olivat outoja ja jonka toimintatavat koettiin jyrääviksi.
Eilinen kertoo, kuinka lämpimät kirkkokuntien välit Suomessa ovat. Kirkkojen ykseyden hyväksi Sipon soisi toimivan aktiivisesti myös oman kirkkokuntansa sisällä. Maailman luterilaiset ja katolilaiset eivät edelleenkään voi osallistua toistensa ehtoollisille. Tämä on ekumenian häpeäpilkku.