Pääministeri Vladimir Putinin vierailulla tuli selväksi, ettei Suomen sovi jarruttaa Itämeren kaasuputkea. Vieraan kannanotto lapsikaappaus-kiistassa oli hämmästyttävän kärkevä.
Venäjän poliittisten johtajien vierailut ovat Suomelle tärkeitä. Venäjä on naapuri, joka pyrkii takaisin suurvallaksi ja on sitä jo nyt energian tuottajana. Viime vuonna Venäjä nousi Suomen tärkeimmäksi kauppakumppaniksi. Talouden alalla maat hyötyvät toisistaan, mutta käytännön yhteistyö voisi sujua paremminkin.
Huhtikuussa Suomessa vieraili Venäjän presidentti Dmitri Medvedev. Nyt vuorossa oli pääministeri Vladimir Putin, jota luonnehditaan edelleen Venäjän todelliseksi johtajaksi. Jos Medvedevin vierailuun liittyi runsaasti seremoniaalista osuutta, Putinin kanssa puhuttiin käytännön kysymyksistä kuten puutulleista, Venäjälle tärkeästä Itämeren kaasuputkesta ja energiasta yleensäkin.
Osaksi asioiden vuoksi mutta ei vain niiden takia Putinin vierailun ilmapiiri oli toisenlainen. Se ei ollut vain arkisempi vaan myös viileämpi. Vierailun tiedotustilaisuudessa keskiviikkona ei voinut välttää vaikutelmaa, että vastakkain estradilla olivat pienen ja suuren maan pääministerit.
Jotain toki vierailulla saavutettiin. Esimerkiksi Saimaan kanavan vuokrasopimuksen sisältö varmistui, ja suomalaisten työlupien saantiin Venäjälle lienee tulossa helpotuksia.
Sen sijaan raakapuun vientitullikysymyksessä Venäjä on lukinnut kantansa tiukaksi. Suomen toive tullien perumisesta kaikui jälleen kuuroille korville.
Vastoin suomalaisarvioita korkea vieras väitti, että tullipäätös olisi osoittautunut Venäjälle hyödylliseksi. Lausunnon jälkeen Venäjän vetäytyminen päätöksestä on entistä epätodennäköisempää. Kyse on talouden ohella jo arvovallasta.
Venäjälle puutulleja paljon merkittävämpi kysymys on se, ettei Suomi ryhdy jarruttamaan Itämeren kaasuputkea. Sen on määrä kulkea Venäjältä Saksaan Suomen talousvyöhykkeen kautta. Lupia kaasuputki tarvitsee Suomesta kolme, joista yksi liittyy talousvyöhykkeen käyttöön ja kaksi ympäristökysymyksiin.
Vaikka Putin korosti keskiviikkona, että Suomi tekee ratkaisunsa itsenäisesti, hän totesi yhtä painokkaasti, ettei näe yhtäkään syytä, miksi putkea ei voisi vetää Suomen talousvyöhykkeen läpi. Näkemys oli varmaankin vilpitön, mutta samalla se kuulosti naapurimaalle kuuluvan päätöksenteon ohjeistukselta.
Todennäköistä lopulta onkin, ettei Suomi asetu poikkiteloin kaasuputkea vastaan. Ainakin Vanhasen mielipide oli keskiviikkona se, että putki voidaan rakentaa ympäristöllisesti hyväksyttävällä tavalla.
Vierailun outo episodi koettiin samaisessa tiedotustilaisuudessa, kun vieras otti kantaa ajankohtaiseen lapsikaappaustapaukseen. Ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että suomalainen virkamies rikkoi kansainvälisiä diplomaattisia sopimuksia salakuljettaessaan Anton-pojan Venäjältä Suomeen. Silti Putinin näkemys siitä, että pojan salakuljettanut diplomaatti olisi aiheuttanut vahinkoa "miljoonille ihmisille" ampui karkeasti yli.
Sen sijaan Putin olisi voinut kertoa, aikooko Venäjä liittyä Haagin lapsikaappaussopimukseen, jonka perusteella kiistoja voidaan käsitellä maiden oikeuksissa yhtenäisten periaatteiden mukaan.
Antonin tapauksessa Venäjän oikeuslaitos ja viranomaiset toimivat erittäin ristiriitaisesti ja epäjohdonmukaisesti. Mikään ihme ei ollutkaan, että Putin ei halunnut antaa asiasta oikeudellista arviota. Pääministeri Vanhasen kunniaksi pitää sanoa, ettei hän säilytti asiassa viileytensä eikä lähtenyt kärkevän kommentoinnin tielle.