Kansakunnan vanheneminen panee kuntien kantokyvyn tulevina vuosina äärimmäisen koville. Taakka kevenee, jos kansalaiset pysyvät työelämässä pitempään. Edellytyksiä siihen pitää kohentaa.
Väestö ikääntyy Suomessa vauhdilla, joka on läntisten teollisuusmaiden nopeimpia. Se myönteinen seikka, että ihmiset elävät entistä pitempään, aiheuttaa valitettavasti kovia paineita koko kansantaloudelle. Sosiaali- ja terveydenhuoltomenot uhkaavat tulevina vuosina karata käsistä.
Yhden arvion mukaan vuonna 2030 Suomessa on yli 65-vuotiaita 600 000 henkeä enemmän kuin nyt. Siitä huolimatta, että ikääntyneet ihmiset ovat tulevaisuudessa terveempiä kuin tänään, hoidon tarve kasvaa varmasti. Vanhusikäinen käyttää sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja jopa kymmeniä kertoja enemmän kuin nuori.
Iso pulma syntyy työvoiman löytymisestä hoitoalalle. Vielä suuremmaksi ongelmaksi on tulossa silti se, millä rahoilla kunnat vastaisuudessa tuottavat hyvinvointipalvelut. Monta vahvan kasvun vuotta ovat auttaneet selviytymistä näihin asti, mutta jos vanheneva kansakunta kärsii samaan aikaan hiipuvasta talouskasvusta, ovat kriisin ainekset koossa.
Kuntien kykyä huolehtia palveluista pitkällä jaksolla tarkastellaan Tampereen yliopistossa tässä kuussa tarkastettavassa väitöskirjassa. Sen tekijä on kansantalouden pitkän ajan muutosten tunnettu tutkija, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tutkimuspäällikkö Pekka Parkkinen. Siksi väitöskirjan arvioihin kannattaa suhtautua tavallista vakavammin.
Parkkinen on rakentanut laskentamallin, jolla hän analysoi kuntien taloudellista tilannetta vuoteen 2040. Vaihtoehtoisia näkymiä on kaksi. Alle puolentoista prosentin talouskasvun skenaariossa Suomen kunnista kaikki paitsi yhdeksän ajautuvat taloudellisiin vaikeuksiin tuohon vuoteen mennessä. Lähes kolmen prosentin talouskasvun skenaariossakin vain kolmasosalla Manner-Suomen kunnista kuntatalouden tilikauden tulos on ylijäämäinen vielä 2040.
Koska tutkimuksen aikajänne on pitkä, sen tuloksia ei pidä lukea varmoina tulevaisuudenkuvina. Silti kehityskulkujen toteutuminen on täysin mahdollista. Mitä aikaisemmin uhkiin varautuminen aloitetaan, sitä parempi.
Mitä käytännössä pitäisi tehdä? Kunnallisveroja ei voi nykyisestä juuri korottaa, eikä Parkkisen mukaan valtiovarainministeriö suostu vastaisuudessa huomattaviin valtionosuuksien nostoon. Kauppalehdessä tutkija nostaa kunta- ja palvelurakenteen uudistamisenkin ohi keinon, jolla ongelmia voidaan torjua: kansalaisten tulisi pysyä työelämässä nykyistä pitempään. Etenkään valtion ei Parkkisen näkemyksen mukaan pidä rohkaista ihmisiä aikaiseen eläköitymiseen. Nyt niin tapahtuu muun muassa siten, että yksityistä eläkesäästämistä tuetaan verohelpotuksin.
Parkkisen asiantuntijanäkemykset kannattaa ottaa vakavasti. Julkisen vallan on syytä pikemminkin tukea ihmisten työssä pysymistä. Vuoden 2005 alusta voimaan tullut eläkeuudistus on jo kääntänyt eläköitymisiän nousuun, ja se on hyvä. Varaa nostoon onkin, sillä edelleenkin esimerkiksi kunnista lähdetään eläkkeelle keskimäärin 58-vuotiaana.
Käytännössä ihmisten pysymistä työelämässä voidaan edistää monin keinoin: kiinnittämällä huomiota töissä viihtymiseen myös tekojen tasolla, tarjoamalla vanhimmalle työväelle heidän voimiaan vastaavia tehtäviä sekä tukemalla työkyvyn ylläpitoa ja kansalaisten omaa halua huolehtia terveydestään. Vastuu on siis sekä yhteiskunnalla, työnantajilla että työntekijöillä itsellään.