Ympäristöön liittyvissä asioissa on usein mittasuhteisiin liittyviä virheitä.
Tavallisin virhe on asioiden suurentelu. Se taas on hyvä keino herättää tiedotusvälineiden kiinnostus, sillä valitettavan harva toimittaja osaa laskea.
Mittasuhdevirheiden tarjoilu on näin kelpo keino saada julkisuutta pienemmillekin asioille kuin katastrofit.
Ottamatta mitenkään kantaa turvetuotantoon, esimerkiksi aamutelevision keskustelu turvetuotannossa olevista soista laukkasi iloisesti maailmanlopun äärissä. Hehtaarit ja neliökilometrit olivat sekaisin kaikilta osapuolilta.
Siksi olikin ilahduttavaa haastatella viime viikolla Oulun seudun ympäristötoimen ympäristönsuojeluyksikön päällikköä Marketta Karhua.
Hän on sitä mieltä, että ympäristöasioissa tärkeintä on terveen järjen käyttö.
Lausuma ei vähättele yhtään ympäristöarvoja, vaan kannustaa meitä tavallisia kansalaisia käyttämään omissa elämänvalinnoissamme tuota tervettä järkeä ja pohtimaan valintoja myös ympäristön kannalta.
Usein teot ja ratkaisut voivat olla varsin pieniä. Esimerkiksi kenen etujen mukaista on polttaa talvi-iltoina valoja jokaisessa huoneessa? Sähkölaitoksen?
Jos pelottaa, kannattaisiko ostaa vahtikoira? Toisaalta koirakin kuluttaa ympäristöä. Se syö ja juo, tarvitsee lämpöä ja liikuntaa. Koira ei taida olla kovin ympäristöystävällinen ratkaisu.
Siinäpä on terveelle järjelle pieni pulma, jos ei ole muuta tekemistä.
Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanenkin on mukana Suomen kuuden suurimman kaupungin ilmastoverkostossa.
Hyvä homma, ilmastonmuutokseen liittyvät asiat tiedostetaan kaupungin valmistelukoneiston ylimmällä portaalla.
Oululaiset moittivat varsin usein, etteivät onnikat kulje. Kyllä ne kulkevat, jos osaa suunnitella matkansa aikataulujen mukaan. Mutta juuri sillä tulenpalavalla sekunnilla linja-auto ei tietenkään tule.
Sitä sekuntia varten meillä oululaisilla on polkupyörä. Se on ympäristöystävällinen liikkumismuoto. Energiaa ei pala kuin reisistä ja vyötäröltä, kun tarpeeksi viitsii polkea.
Ympäristötekoja ja joukkoliikennettä pohdittaessa kannattaa muistaa, että meillä ovat käytössämme erinomaiset pyöräily- ja jalankulkureitit ja että ihmiset todella käyttävät niitä.
Siinä missä muiden kuutoskaupunkien asukkaat turvautuvat joukkoliikenteeseen, oululainen turvautuu polkupyörään. Kaupunki on siis tehnyt valtavan ympäristöteon vähentäessään liikenteen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä rakentaessaan kattavan kevyen liikenteen verkon.
Oululaiset ovat kaksi kertaa innokkaampia pyöräilijöitä kuin pääkaupunkiseudun asukkaat ja peräti viisi kertaa innokkaampia pyöräilijöitä kuin tamperelaiset.
Tämä tieto kannattaa meidän oululaisten pitää mielessämme, jos me lähdemme kuutosten kanssa niittaamaan yhteisiä tavoitteita.
Se on todettava, että pyöräily ja jalankulku ovat viime vuosina menettäneet suhteellista osuuttaan liikkumisessa Oulun seudulla. Tilalle ovat tulleet henkilöautot. Kaupunkiseudun leviäminen pelloille kannustaa autoiluun.
Linja-autoliikenne kaipaakin kehittämistä erityisesti kuntakeskusten välillä työmatkaliikenteessä.
Joskus tuntuu, että valtiovallalta puuttuu terve järki, kun Suomi tekee kansainvälisiä lupauksia ilmastotalkoisiin.
Johtavilta poliitikoilta ja ympäristöviranomaisilta unohtuu silloin tällöin Suomen maantieteellinen asema.
Kyllä meillä on taloja lämmitettävä, vaikka kuinka olemme menneet Euroopan unioniin ja sen ytimeen. Jäämeren tuulet eivät ole meistä kaukana.
Ei kaikilla ole vara paeta kovinta pakkaskautta Thaimaan lämpöön toisin kuin viime keskiviikkoillan televisiokeskustelijoilla, jotka naamat ruskeina valittivat yrittämisen kurjuutta ja ankaraa verotusta Suomessa.