Elina Karppinen, 35, ehti hetkeksi uuvahtaa, kun helteistä kesää seurasi yhtäkkiä syksyisen kylmä jakso. Ensimmäinen aurinkoinen päivä piristi taas, varsinkin kun hän pääsi iltapäivällä vielä pariksi tunniksi vyöhyketerapiaan.
Oululainen yrittäjä ja kolmen 5-11-vuotiaan lapsen äiti on tietoisesti opetellut ottamaan aikaa itselleen ehkäistäkseen väsymystä, joka tuppaa helposti yllättämään varsinkin pimeänä aikana. Hän käy kerran kolmessa viikossa tarinateatterissa improvisoimassa ja joka toinen viikko syvävenyttelyssä. Hän työskentelee hierojana ilman työkavereita ja kuuntelee paljon asiakkaiden asioita, joten hän saa työnohjausta kerran kuukaudessa.
"Jo rippikoulun isosena ollessani pidin luennon aiheesta Rakasta itseäsi niin kuin lähimmäistäsi. Muistaakseni vuonna 1996 menin ensimmäiselle itsetuntemuskurssille."
Elina on pitänyt aina päiväkirjaa, johon kirjaa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. Välillä tekstiä tulee pari lausetta, toisinaan kaksi sivua.
Työssään Elina ei tyydy siihen mitä jo osaa, vaan käy erilaisilla kursseilla innostumassa uudesta. Kiirettä hän torjuu tekemällä lyhyempää työpäivää niinä päivinä, kun lapsilla tai hänellä itsellään on illalla harrastuksia. Muutenkin hänen filosofianaan on työskennellä mieluummin alle kuin yli kahdeksan tuntia päivässä. Työ- ja kotiasiat hän pyrkii pitämään mahdollisimman hyvin erillään.
Yksi kantava voima Elinalle on parisuhde niin kuin muillekin avio- tai avoliitossa eläville. "Ajan löytäminen sen hoitamiselle on kaikkein vaikeinta. Täytyy vain nöyrtyä ja pyytää apua. Elleivät isovanhemmat voi hoitaa lapsia, Oulusta saa hyvin maksullisia hoitajia Mannerheimin lastensuojeluliitosta."
Elinalla ja hänen miehellään on tavoitteena viettää kahdenkeskinen ilta tai välillä kokonainen viikonloppu kerran kuukaudessa. Vielä tavoite ei ihan ole toteutunut, mutta aika usein he käyvät Kärppä-peleissä, elokuvissa, teatterissa, konsertissa tai vaikka vaeltamassa.
Lomalla olisi tärkeää ainakin jonkin aikaa vain olla tekemättä mitään. Elinan kesä täyttyi yllätysohjelmasta, kuten hääkutsuista. Siksi akut eivät ehtineet kunnolla latautua, ja stressin torjuntataidoille on tänä syksynä tavallistakin enemmän tilausta.
Viiden valon ohjelma
Työyhteisökouluttaja Eija Jaakola tietää, että ihmisellä on pimeänä aikana vähemmän energiaa kuin valoisana. Se on realiteetti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että syksyn tultua pitäisi masentua ja väsyä. "Syysdepressiota pidetään kuin kohtalona, johon on tyydyttävä."
Työelämää ei ole sopeutettu vuodenaikojen vaihteluun, joten ihmisen on itsensä osattava hiljentää tahtia pimeän tultua. "Ei sitä kesäistä valokänniä kestäisikään kukaan pitemmän päälle. Krapulavaihe alkaa syksyllä, kun ihmetellään, mihin voimavarat katosivat", Eija sanoo.
Ellei kesällä ole malttanut levätä varastoon ja hiljentyä, vielä ehtii ottaa käyttöön Eijan "viiden valon ohjelman". Järjen valon avulla arvioidaan omaa ajan käyttöä, sydämen valolla vaalitaan tunteita. Hengen valo tarkoittaa sosiaalisten suhteiden hoitoa. Kynttilän valo lämmittää mieltä, ja valo silmissä eli ystävällinen katse siirtää ison valomäärän eteenpäin.
"Puoli tuntia tai tunti lepoa ja itsensä kuuntelemista päivässä pysähdyttää. Uhrautuva asenne ei luo perheelle tai muulle yhteisölle energiaa. Päinvastoin sillä on riistävä vaikutus", Eija opastaa kiireisen arjen keskellä eläviä.
