Tervansoutajamonumentin perään siinä missä tiernapatsaankin haikaillaan 400-vuotisjuhliensa aattovuotta elävässä Oulussa.
Ennen kaikkea yleisönosastot ovat olleet patsasasiassa aktiivisia kuten myös kulttuuriaikakauslehti Kaltion nimimerkki Outsider. Nimimerkki otti penseästi kantaa Sanna Koivistolta juhlavuoden kunniaksi tilattuun Ajan kulkuun lehden uusimassa numerossa.
Oululainen kulttuuripersoona Markus H. Korhonen puolestaan ehdottelee 24.3. Kalevan Lukijan mielipide -palstalla tervansoutajan monumenttia Merikosken kivimöljälle. Hän visioi näköispatsaan tervansoutajasta aidossa tilanteessa kiskomassa venettään työläästi kotiin.
Puoli vuosisataa sitten, kun Oulu täytti 350 vuotta, tervansoutajamonumentti olisi hyvässä lykyssä voinut toteutuakin. Silloin järjestettiin valtakunnallinen kilpailu, jossa oli ainakin kolme tervasoutaja-aihetta.
Tervansoutua Pokkitörmälle
Oulun kaupungin 350-vuotisjuhlatoimikunnan ehdottamasta Oulun kaupungin menneisyyttä kuvaavasta patsaasta julistettiin kilpailu kaupunginvaltuuston juhlakokouksessa lauantaina, toukokuun 28. päivänä 1955.
"Toimikunnassa on keskusteltu tervasoutuun liittyvästä patsaasta, ja sen paikaksi on mainittu Pokkitörmällä olevaa puistoa", kertoo Kaleva 29.5.1955.
Jauhiainen ja
Hovi valitsivat
Uutisesta käy ilmi, että kysymyksessä oli kaupungin järjestämä valtakunnallinen kilpailu toisin kuin nyt 400-vuotispatsasta suunniteltaessa. Nyt, 50 vuotta myöhemmin, 400-vuotisjuhlapatsaan lahjoittaja eli oululaista elinkeinoelämää edustava kauppakamari, on tehnyt suoran tilauksen kuvanveistäjältä Oulun talousalueella vaikuttavalta kuvanveistäjä Koivistolta.
Lähes vuosi 350-vuotisjuhlakokouksen jälkeen, 19.5.1956 Kaleva kertoo, että Lauri Leppänen voitti patsasluonnoskilpailun, Emil Filén tuli toiseksi ja Heikki Konttinen kolmanneksi.
Mielenkiintoista on, että kumpikaan kahdesta kärkeen sijoittuneesta ei suoranaisesti liittynyt tervansoutuun eikä tervaveneisiin, vaikka kilpailu alunperin ideoitiin tervansoutuaiheiseksi.
Raati, jonka kuvanveistäjäliiton edustajia olivat Oskari Jauhiainen ja Mikko Hovi, valitsi voittajaksi Oulun perustamiseen liittyvän luonnoksen, jossa oli kolme hahmoa, niistä yksi Kaarle IX eli Oulun kaupungin perustaja. Ne kaksi muuta olivat lohta kannatteleva kalastaja sekä piispa.
Leinon patsaan
tekijä asialla
Voittonsa aikaan Leppänen oli taiteilijana maineensa huipulla Helsingin Esplanadille vuonna 1953 veistämänsä Eino Leino-patsaan vuoksi. Hänen Oulun veistostaan ei kuitenkaan tähän päivään mennessä ole toteutettu. Kipsiluonnoskin varisi hiljalleen Kolmiossa ja Asemakadun varrella sijainneiden taidemuseon väliaikaistilojen ikkunalla, joissa se oli sentään vuosikaudet esillä. Jos veistos olisi toteutunut, se olisi valettu pronssiin ja nostettu Kurun punaisenruskealle graniittijalustalle.
Toisen palkinnon saanut Emil Filénin luonnos näyttää kuvien perusteella huomattavasti abstraktimmalta kuin voittaja. Raati määritteli sen tyylin koristeelliseksi, sommittelun rikkaaksi ja ehjäksi. Kilpailun tarkoittamaan paikkaan eli Pokkitörmälle sitä pidettiin kuitenkin liian raskaana ja umpinaisena. Filénin avustajina kilpailuissa toimivat häntä nykyään huomattavasti tunnetummat Ossi Somma ja Oiva Toikka. Tämä teos oli määrä toteuttaa Vehmaan punaisesta graniitista.
Somma on yksi niistä taiteilijoista, joilta tilattiin 1980 kaupungin 375-vuotisjuhlan kunniaksi Merelle-veistos. Se valmistui viisi vuotta myöhemmin eli 1985 ja sijoitettiin kaupunginteatterin ja -kirjaston väliin. Kaksi muuta veistäjää olivat ReijoPaavilainen ja Pertti Mäkinen.
Nyt on suunnitteilla Merelle-veistoksen siirtäminen vielä lähemmäksi merta, teatteritalon taakse.
350-vuotiskilvan kolmas eli Heikki Konttinen avustajanaan Risto Sammalkorpi teki luonnoksen, jonka nimi viittaa veteen. Nimi oli Virta venhettä vie. Se esittikin koskenlaskijaa ja oli suunniteltu valettavaksi pronssiin. Alustan oli määrä olla vaaleanharmaata graniittia. Annetun aiheen kannalta teosta pidettiin yksipuolisena ja tyyliltään ja hengeltään liian arkisena vaikka siinä olikin reipas ja joka sivultaan hallittu sommittelu.
Vain yksi
pääsi pronssiin
Palkintolautakunta lunasti vielä Teuvo Kotilaisen tervaveneaiheisen työn, jonka nimi oli Työssä kansan kunnia. Toinen lunastettu oli Sulo Mäkelän Pohjatuuli, purjelaiva-aiheinen luonnos. Palkintolautakunnan mukaan itse laiva-aihe oli kaunis mutta jalusta avuttomine korkokuvineen epäonnistunut.
Tuossa kilvassa oli mukana myös palkinnoitta ja lunastuksitta jäänyt kajaanilaissyntyisen, myöhemmin Australiaan muuttaneen kuvanveistäjä Leo Aaltosen koskenlaskija, joka pitää perää tervaveneessä.
Niin merkilliseltä kuin kuulostaakin, se on ainoa tämän kilpailun teos, joka tiettävästi on myöhemmin valettu pronssiin. Teoksen pronssiin valettuna hankki Kaleva Kirkkokatu 11:ssa sijaitsevaan toimitaloonsa, ja siitä tuli yksi Kalevan taidekokoelman ensimmäisistä teoksista.
Nykyään se sijaitsee Kalevan toimitalon ravintolatiloissa.