Kolmen jälkeen aamuyöstä on tyven ilma. Aurinko alkaa nousta ja savu kiemurtelee tervahaudan päällä. Metsä laskee peilityynen Kiiminkijoen pintaan.
Tätä tilannetta tervanpolttajat ovat odottaneet, ja niin osaavat jo kyläläisetkin odottaa hiljalleen leijailevaa tervan tuoksua. Kaikki edellisen neljän vuoden työ kiteytyy yhteen pisteeseen.
Erkki Pöysköllä on asuntovaunu tervahaudan vieressä, jotta lähelle pääsee lepäämään, kun oma vahtivuoro päättyy.
Tervahaudan ympärille kietoutuva kesätapahtuma Tervastiima on perinnetietoisuuden lisäksi arvokas tapahtuma osallistujille siksi, että sen myötä pääsee tapaamaan vanhoja tuttavia pitkienkin matkojen päästä. Vahtimisen lomassa keitellään kahvia, paistellaan makkaraa ja jatketaan toisten kanssa sitä tekemisen ja läsnäolon traditiota, joka on hyväksi koettu jo vuosisatojen ajan.
Vaikka tervahaudan vahtiminen on rauhallista puuhaa, on sitä ennen isketty vauhtia kuluneisiin kintaitten kärkiin. Elävien mäntyjen kuoriminen parkkuuraudalla eli puun koluaminen on aloitettu vähintään neljä vuotta aikaisemmin, jotta puut ehtivät pihkaantua tarpeeksi ennen niiden latomista hautaan.
Kaikki työvaiheet vaativat tarkkuutta, eikä kaarnaakaan saa ahnehtia liikaa, jottei hyvässä kasvussa oleva puu kuole kokonaan.
Rungon pohjoispuolelle jätetäänkin noin kämmenenlevyinen kaistale, elämänlanka, joka pitää puun hengissä koluamisesta huolimatta.
Kun tervahauta sytytetään, alkaa prosessi, jossa pihkaantunut puu muuttuu tervaksi. Tervan määrä kertoo suoraan sen, miten edellisten vuosien koluamisesta ja pihkaantumisesta kehkeytyneet tervaspuut ovat onnistuneet.
– Aina on kuitenkin tervaa saatu, Pöyskö vakuuttaa.
Viime vuonna sitä irtosi 256 litraa.
Odotusarvo keskisuurelle tervahaudalle väijyy 160–300 litran välillä. Isompaa hautaa ei kannata tehdä, jotta työhön käytetty tuntimäärä pysyy järkevänä. Tällaisenaan hauta vie keskimäärin kuukauden panoksen kultakin tekijältä yhden vuoden aikana.
Valmista tervaa myydään irtolitroina, minkä lisäksi seisovasta tervasta laskeutuu tervahaudan pohjalle vettä eli tervan kusta, joka on arvokasta kauppatavaraa.
Sitä voidaan käyttää lääkkeenä, löylytippoina tai vaikka herkkuaromina sokeripalan päällä. Työmiehiä ohjeistava suurmestari eli lotnikka kertoo, että kusi on niin tiukkaa ainetta, ettei se edes jäädy.
Ensi tiistaina koittaa sytytys, jossa tärkeää on toimia vaiheittain ja reunoilta päin. Lämmitys pitää pysyä tasaisena, jottei hauta vain varkain jää muotopuoleksi.
Kallistuksen puolelta hiillosta rauhoitetaan turpeella. Toista laitaa sen sijaan rei’itetään kepillä, jotta hautaan saadaan happea – ammattislangin mukaisesti helmoja nostellen.
Keskellä oleva merkkisalko kertoo, kuinka hyvin homma on hallussa. Joen puolelta puhaltava tuuli saattaa yllättää, jolloin kokematon vahtija voi helposti sammuttaa tulet kokonaan. Tarkkana saa myös olla sen suhteen, ettei hautaan muodosta kaasua, joka voisi posauttaa koko rykelmän palasiksi.
Viikon kestävä tervahaudan polttaminen pyörii tauotta kahden miehen ryhmissä kuuden tunnin vuoroissa. Vaikka tervanpoltto on ollut pitkään Oulun seudulla tärkeä elinkeino, alkavat tekijät olla tätä nykyä vähissä.
Toissa vuonna talkoissa oli mukana jopa museoviraston väkeä, jotta vuosisatojen aikana kumuloitunutta osaamista ei hukattaisi ennen kuin on liian myöhäistä.
– Toisaalta nykynuorissa näkyy aitoa kiinnostusta perinteitä kohtaan, Pöyskö toteaa.
Tervastiima
Ylikiiminkiläinen perinneviikko, joka alkaa tulevana lauantaina 30.6.
Pääosa tapahtumista järjestetään entisen kirkonkylän keskellä Tervasautiolla.
Viikon alkutahdit taotaan Sortolan tilalla Päivä maalla -tapahtumassa. Aloituslauantaina avoinna on myös kotiseutumuseo Koistila. Illan päättää Pihkaantumistanssit.
Varsinainen Tervasaution ohjelma alkaa ensi maanantaina, jolloin ryhdytään tervahaudan ladontaan. Yhtäjaksoisesti ja näytösluonteisesti sitä on tehty samalla paikalla vuodesta 1990 lähtien. Maanantaina alkaa myös Iltasoitto kirkon tornista, joka jatkuu joka arki-ilta viikon ajan.
Tiistai huipentuu Tervahaudan sytytysiltaan Tervasautiolla kello 18.
Keskiviikkona on tarjolla metsätyökilpailu, johon osallistujilta odotetaan omat petkeleet, parkkuuraudat ja pokasahat mukaan.
Tervasaution perinneilta kokoaa yhteen vanhoja traktoreita, perinnemusiikkia, Leipivaaran lammastilan lampaita ja vanhoja lasten leikkejä.
Torstaiaamuna yleisö pääsee Tervasmarkkinoille. Tilaisuudessa palkitaan myös vuoden yrittäjä.
Perjantainaamun aloittaa Soiva Siili Pikku Vesaisen päiväkodilla. Vesaisenlinnassa pyörähtää alkuillasta näytelmä Suomalaista elämänmenoa lauluin ja sketsein. Vaihtoehtoisesti koulun rannalla voi osallistua Vepsänjärven avoimiin onkikilpailuihin.
Lauantaina 7. heinäkuuta järjestetään Tervaskisailu eli tehtävärastirata kaikenikäisille. Samalla pidetään pitäjäottelu Kiiminki vastaan Ylikiiminki. Loppuillan kruunaa tanssit Nuijamiesten lavalla, jota tähdittää Saija Tuupanen ja eXmiehet.
Sunnuntain päättää perinneviikon toivevirsi-ilta Ylikiimingin kirkossa.