Koska nivalalainen muurari
Otto Korkiakoski
(1825-1883) ei osannut kirjoittaa, hän vuoli keksimästään tervahytistä pienoismallin ja lähetti sen Oulun läänin talousseuralle.
Tervahautaan verrattuna hytti oli kätevä: sitä pystyi käyttämään ympäri vuoden, ja se oli helppo latoa vaikka kannoilla ja juurakoilla. Nivalaan rakennettiin lukuisia hyttejä ja jonkin verran muuallekin.
"Siinä oli viisi osakasta, kun meille Köyhänperälle tehtiin hytti sotien jälkeen vuonna 1947. Sitä käytettiin kymmenkunta vuotta. Tervasta sai silloin hyvän hinnan", nivalalainen Matti Ojalehto, 84, muistelee.
Talousseura myönsi vuonna 1863 Korkiakoskelle 40 ruplan palkinnon, joka oli Nivalan ensimmäinen teollisuuspalkinto.
Tervahyttiä oli kokeiltu aiemmin ainakin Oulujoen varressa, mutta huonoin tuloksin: seinät repeilivät.
Korkiakosken mallissa seinät eivät räjähtäneet. Ei myöskään Pyhäjärvelle samoihin aikoihin tehdyssä hytissä, jolle myönnettiin niin ikään talousseuran palkinto, 25 ruplaa.
Hytin vieressä oli mökki, jossa tapettiin aikaa kolme vuorokautta kestäneen polton aikana.
"Mökkiin tuli yövieraitakin, joilla saattoi olla pullo mukana. Polttovuorossa olleen ei kärsinyt alkoholia ottaa", Ojalehto naurahtaa.
Polttajan oli pysyttävä selvänä ja myös hereillä. "Mökin laverilla oli lupa levähtää, mutta nukahtaa ei saanut. Silloin olisi terva herennyt tulemasta. Yöaikaan polttajia oli usein kaksi, toinen juttukaverina."
Tervahyttiin kelpasivat koivut ja männyt, eikä hytti ollut nirso puun laadusta. "Sinne pantiin tuoretta roskapuuta, mikä ei muuten polttopuiksi kelvannut. Hyttiin mahtui kuusi kuutiota puita ja niistä tuli jopa 200 litraa tervaa."
Puut eivät palaneet hytissä, vaan hikoilivat tervan ulos. Pesään jääneet sydet saatiin polton jälkeen talteen. "Sepät saattoivat käyttää sitten niitä hyväkseen", Ojelehto kertoo.
Jos oli kiire, hytin annettiin levähtää polton jälkeen vain yksi päivä. Sitten se ladattiin taas täyteen puita ja ryhdyttiin polttamaan uudelleen.
Jos aikaa oli enemmän, taukoa pidettiin kahdesta kolmeen päivään, että hytti ehti viilentyä. Jäähtyneeseen hyttiin oli mukavampi laittaa puita.
Nykyisin hyttejä löytyy enää harvasta paikasta. Yksi seisoo Nivalassa kotiseutumuseo Katvalan pihan laidalla.
Vuonna 1968 rakennetun hytin muurasi Juho Heiska. Tervaa Katvalan hytissä on viimeksi poltettu 1970-luvulla.
"Täysin toimivan näköinen ja hyvin tehty hytti. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi, muuraisin vielä tuommoisen", Ojalehto puuskahtaa haikeana.
Lähde: Akateemikko Kustaa Vilkunan esitelmä Nivalan kotiseutujuhlassa 19.8.1962 (Nivala-kirja III)