Paanukirkon rakennustyömaalla tämän kesän urakka alkaa olla ohi. Viiden ammattikirvesmiehen ja useiden talkoolaisten kätten työ näkyy tuoksuviksi tervatuissa paanuseinissä ja -katossa, piilutuissa sisäseinissä, lankuista höylätyssä lattiassa ja viimeistellyssä riippurungossa. Yli 50 000 paanua täsmällisissä riveissä saa kävijät huokaamaan hämmästyksestä.
"Ensin tätä kauhisteltiin ja ihmeteltiin. Nyt, kun paanukirkko hahmottuu silmien edessä, kaikki ihastelevat", vastaava mestari Kalevi Huttunen sanoo.
18 metriä korkean paanukirkon rakentaminen 1700-luvun menetelmillä ilman sähköisiä työkaluja on haasteellinen ammattirakentajille talkoolaisista puhumattakaan. Runsaan 3 000 asukkaan Kärsämäellä vapaaehtoisten panostus hankkeeseen on ollut mittava: tähän mennessä talkootunteja on kertynyt yli 20 000.
"Kaiken kaikkiaan talkoolaisia on kymmeniä, ehkä satoja. Pieni osa heistä on hyvinkin aktiivisia. Työmaan henki on mahtava, monesta talkoolaisesta on aamulla tuntunut, ettei yksinkertaisesti voi jäädä kotiin. Tämä tarjoaa monelle eläkeläiselle mukavaa yhdessäoloa", Huttunen pohtii.
Ei sähköä, ei lämmitystä
Apua paanukirkon rakentamiseen saadaan yhdeksältä ammatilliselta oppilaitokselta, jotka toimittavat muun muassa kalusteet, ovet ja ulkoseinän valoluukut. Ehtoollisvälineet on puhallettu käsin lasista Sari Eskelisen opinnäytetyönä tekemän suunnitelman mukaan. Kirkkotekstiilit valmistetaan Kärsämäellä kasvatetusta ja kehrätystä karkeasta pellavalangasta Päikki Prihan mallien perusteella.
Vuonna 2000 aloitettu paanukirkkoprojekti saadaan päätökseen vuoden 2004 heinäkuun lopulla. Viimeisen kesän urakaksi jää tapulin rakentaminen sekä ympäristötyöt. Valmis paanukirkko seisoo samalla paikalla, jonne Kärsämäen seurakunnan ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1765.
"Tämä on ehdottomasti kaupungin kaunein paikka", huokaa Hanna Karsikas Paanukirkkoyhdistyksestä, kun hän katselee alas kirkon kattoa kiertäviltä rakennustelineiltä. Vesi virtaa vain muutaman kymmenen metrin päässä kirkon sisäänkäynnistä.
Noin miljoona euroa maksava kirkko vetää sisuksiinsa kerrallaan sata henkeä. Puupenkeillä istuessaan vieras voi miettiä sitä, että valtaosa kirkosta pysyy pystyssä ilman naulojen apua. Tukiparrujen kahdeksan puun liitoksessa ei ole naulan naulaa, vaan puristusvoimana on valtava "pirunnyrkki".
Paanukirkkoon ei toistaiseksi ole tehty varauksia, mutta häille, ristiäisille ja joulukirkolle on vaikea keksiä parempia puitteita kuin tervantuoksuinen, kynttilöiden valaisema paanukirkko.