Terrorismi tarkoitti vanhassa maailmassa sitä, että jokin ryhmä sieppasi matkustajalentokoneen tai otti muuten vain panttivankeja. Nykymaailmassa terrorismi on pommi-isku joukkoliikennevälineessä, amok rekalla väkijoukkoon tai joukkoteloitus demarinuorten kesäleirillä norjalaissaarella.
Suomessa on koettu terroriteot Jokelan koulussa vuonna 2007 ja Kauhajoella vuonna 2008, mutta sittemmin yleistyneitä modernin terrorismin joukkotuhoja ei ole toistaiseksi nähty. Valitettava totuus on, että sellaisiakin voidaan joskus nähdä.
Suojelupoliisi julkisti tällä viikolla perinteisen vuosikirjansa. Sen riveiltä, ja rivien väleistä, on aistittavissa, että joskus mahdottomana pidetty voi olla mahdollista meilläkin. Supon mukaan yksittäisten terrorististen väkivallantekojen uhka on kasvanut.
Supon seurannassa olevien ”terrorismintorjunnan kohdehenkilöiden” määrä on koko ajan nousussa. Ilmaisu tarkoittaa henkilöitä, jotka pyrkivät toimimaan terroristiverkostoissa, luomaan niihin yhteyksiä, tukemaan niiden toimintaa sekä värväämään ja radikalisoimaan muita. Suomeksi sanottuna he ovat Supon kirjoissa potentiaalisia terroristeja tai terrorijärjestöjen värväreitä.
Viime vuonna näitä kohdehenkilöitä oli noin 350. Absoluuttinen määrä ei vielä sano paljon, mutta se avautuu paremmin, kun lisätään, että määrä on kasvanut peräti 80 prosenttia vuodesta 2012. He ovat joko saaneet taistelukoulutusta tai heillä on terrorismitaustaa.
Tämä potentiaalinen uhka on fakta, jota ”suvakkien” ei pidä vähätellä eikä ”rasistien” liioitella. Uhka on kasvanut, mutta se ei ole hallitsematon. Luku on myös murto-osa verrattuna Suomeen pakolaiskriisin aikana tulleiden määrään.
Suomi on sijaintinsa vuoksi turvatummassa asemassa kuin kriisialueiden lähimaat. Pohjoisessa Suomessakaan ei pidä silti tuudittautua siihen, että eläisimme täällä lintukodossa. Suomi poikkeaa monesta muusta maasta siinä, ettei Suomessa ole suunniteltu toisessa maassa tapahtunutta terrori-iskua.
Näinkin suuresta määrästä seuraa väistämättä, että Suomeen on muodostunut radikaaleja verkostoja, joilla on yhteyksiä terroristijärjestöihin. Määrä ei ole myöskään koko totuus, sillä Supon katse ei ulotu joka katveeseen. Niin kuin viimeksi Lontoossa, myös yksinäiset sudet tekevät terroritekoja.
Terrorismin tunnistaminen on vaikeutunut. Sen rakenteet ovat muuttuneet siten, ettei entisen tapaista ydintä ei ole. Ameebamaisissa verkostoissa keskellä ovat jäsenet, seuraavalla kehällä tukihenkilöt ja uloimpana ja Suomessa suurimpana joukkona myötäilijät. Heistä myötäilijät ovat terrorismiasiantuntijoiden mukaan suurimmassa paineessa päätyä tuhotyön käsikassaraksi.
Niin sanottu vierastaistelijailmiö kasvattaa potentiaalista uhkaa. Isisin riveihin lähti Suomesta viime vuoden loppuun mennessä ainakin noin 80 aikuista, myös suomalaisia, ja kymmeniä lapsia. Lähtijöitä on ollut suhteellisesti enemmän kuin mistään muusta maasta. Todellisen määrän arvioidaan olevan suurempi. Lisäksi vierastaistelijoilla on oma vaikutuspiirinsä Suomessa. Heitä on palannut Suomeen yli 20.
Tämä kaikki liittyy Helsingin Hanasaareen kaavailtuun suurmoskeijaan. Se olisi tuplasti Helsingin tuomiokirkon kokoinen. Sen rakentamiseen on vielä pitkä matka, ja pitkä olisi matka sinne Oulustakin. Hankkeeseen liittyy kuitenkin myös riskejä, joita pitää punnita huolella.
Julki tulleet tiedot viittaavat siihen, että yli sadan miljoonan euron moskeija- ja monitoimitalohankkeen rahoitus tulisi sunnilaisuutta ja sen äärisuuntausta salafismia edustavista Bahrainista ja Saudi-Arabiasta. On epäilty, että rahaa tulisi myös Isisin rahoittajilta.
Islamin äärisuuntaukset eivät helposti mahdu samaan moskeijaan. Jos suurmoskeija rakennettaisiin, mukana voisivat tulla niiden konfliktit.
Koska Suomessa on uskonnonvapaus, suurmoskeija sopisi tännekin. Etenkin tässä maailmantilanteessa viranomaisten on tarkasti mietittävä ennen kuin päätöksiä puoleen tai toiseen tehdään. Hankkeesta on tässä vaiheessa käytettävissä kovin epämääräisiä tietoja, jotka ovat omiaan herättämään vain epäluuloja.