Yhdysvaltain sota Afganistanissa on suunnannut kansainvälistä huomiota Keski-Aasian maihin. Pääosa niistä suhtautui vähintään suopeasti amerikkalaisten sotilaallisiin tarpeisiin Talebania vastaan. Entisten neuvostotasavaltojen kuten Turkmenistanin demokratia- ja ihmisoikeusolot herättävätkin tänään kritiikkiä, kun niille aiemmin käännettiin selkä.
Turkmenistan on noussut viime viikkoina sekä kansainvälisten uutistoimistojen että eräiden amerikkalais- ja venäläislehtien palstoille. Vaikka venäläisten luulisi ymmärtävän Keski-Aasian oloja, valitetaan The Moscow Timesissa kuitenkin asiantuntijoiden vähyyttä. Harva kykenee selittämään turkmenistanilaista poliittista järjestelmää tai geopoliittista roolia.
Euroopassa muistetaan, että Turkmenistan on ollut vuosia Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsen.
Sillä olisi kuitenkin hyvät mahdollisuudet saada potkut, mikäli Etyj sellaisia harrastaisi. Sen sananvapauden ja poliittisen pluralismin puutteet ovat ilmeiset. Se on käytännössä yksipuoluejärjestelmä, jossa politiikkaa tehdään presidentin päätöksin. Oppositiolla ei ole vaikutusmahdollisuuksia.
Vajaan viiden miljoonan asukkaan maa ei ollut lainkaan huonoissa väleissä Afganistania hallinneen Talebanin kanssa. Amerikkalaisten saapuminen käänsi "pysyvästi puolueettoman" maan kurssin pikavauhtia ja lännen suurvallalle tarjottiin vapaata ilmatilaa. Amerikkalaisia tukikohtia maassa ei ole.
Turkmenistanin parlamentti pidensi viime viikolla presidentti Saparmurat Nijazovin (62) - neuvostoaikaisen kommunistijohtajan - virkakauden elinikäiseksi.
Itsevaltias tunnetaan nimellä "Turkmenbashi Suuri". Turkmenbashi tarkoittaa kaikkien turkmeenien isää. Kuulostaa tutulta.
Käsittämätön henkilökultti näkyy kaupunkien, lentokenttien ja muissa paikannimissä, patsaissa, rahassa, vodkapullon kyljessä, valtiollisen television lähetyksissä pikkuisena siluettina. Nijazovin julkaisemaa hengellistä opaskirjaa "Ruhnamaa" tutkitaan kuulema melkein kuin koraania.
Presidentin kerrotaan antaneen vastikään määräyksen, jossa hän jakaa ihmisen elinkaaren 12 vuoden ikävaiheisiin. Itse hän elää inspirationaalista vaihetta. Hänen sanotaan ehdottaneen kuukausille uusia nimiä. Tammikuun olisi "Turkmenbashi".
Mutta hän harrastaa myös suuria armonelkeitä.
Lähiaikoina on tarkoitus armahtaa tuhansia vankeja. Poliittisia vankejakin maassa lienee vähemmän kuin missään muualla Keski-Aasiassa. Naapurissa Uzbekistanissa heitä väitetään olevan enemmän kuin Neuvostoliitossa Brezhnevin aikoina.
Suurista maakaasu- ja öljyvaroista virtaa rahaa presidentin rahastoon, jolla on ehostettu näyttävästi pääkaupunkia.
Henkilökultti ruokkii kansallistunnetta maassa, jossa ei ole demokraattista poliittista perinnettä. Itsevaltiaan ei tarvitse terrorisoida kansaansa. Kapinaa ei ole näköpiirissä.
Se on ollut tiedossa, että Yhdysvallat ei ole turhan kranttu liittolaisia tarvitessaan.
Tuoreimpien uutisten luulisi kuitenkin vääntävän vinon hymyn esiin Pentagonissakin.
Myös Venäjällä on oma lehmä ojassa. Sen intressissä on Keski-Aasian pysyminen mahdollisimman vakaana. Olennaista on lisäksi Turkmenistanin maakaasun virtaaminen venäläisen putken kautta Gazpromin ehdoilla. Turkmenistanin toiveena olisi uuden putkilinjan avautuminen Afganistanin ja Pakistanin kautta etelään.