Yhdysvaltain välivaalien tulos paransi presidentti George W. Bushin asemia. Jos sodassa terrorismia vastaan ei tule takaiskuja, hänellä on hyvät mahdollisuudet tulla valituksi uudelleen 2004. Yhdysvaltain sisäpolitiikassa on käynyt usein ja etenkin republikaaneille niin, että vallassa olevan presidentin puolue on kärsinyt tappioita vaalikauden puolivälissä pidettävissä kongressin välivaaleissa. Perinne katkesi tiistain välivaaleissa.
Niissä ei äänestetty presidentti George W. Bushista henkilökohtaisesti, mutta sitäkin enemmän hänen edustamansa konservatiivisen politiikan suosiosta. Koska puolueiden rooli on Yhdysvalloissa toisenlainen kuin Euroopassa, poliittisen linjan määrittelee Valkoisen talon valtias, johon linja myös henkilöityy.
Republikaaninen puolue vahvisti enemmistöasemaansa kongressin alahuoneessa eli edustajainhuoneessa. Puolue nousi takaisin niskan päälle myös sen ylemmässä kamarissa eli senaatissa, jossa sen enemmistö voi vielä jopa vahvistua. Puolue otti takkiinsa vain joissakin kuvernöörivaaleissa.
Republikaanien menestys on riemuvoitto Bushille. Hän ratsasti menestykseen muutamasta ylitsekäyvästä syystä. Niukin naukin presidentiksi valittu Bush aloitti viime vuoden syyskuun terrori-iskujen jälkeen näyttävän sodan terrorismia vastaan. Kriisi nosti Bushin henkilökohtaisen suosion huippuunsa. Suosio on edelleen noin 65 prosentin luokkaa.
Republikaanimenestystä avitti Yhdysvaltain politiikassa avainasemassa oleva vaalirahoitus. Valtaosa rahoista valui republikaaniehdokkaiden kassoihin. Monet voittajat saavat kiittää Bushia, joka teki vaalinaluspäivät kampanjatyötä hartiavoimin ympäri maata.
Huonoksi kääntynyt talouskehitys ja erilaiset talousskandaalit antoivat demokraattien käsiin lupaavia vaalivaltteja. Ne eivät silti murtaneet terrori-iskujen jälkeistä isänmaallisuuden aaltoa, joka on kannatellut Bushin puoluetta toista vuotta. Demokraatit voivat syyttää itseään siitä, ettei heillä ollut näissä vaaleissa näkyvää kansallista keulahahmoa.
Bush liitti taitavasti terrorismiteeman jatkoksi Irakin ja sen diktaattorin Saddam Husseinin. Saddamin kaatouho osoittautui hyväksi vaaliteemaksi, vaikka hanke onkin ollut viikkoja jumissa YK:n turvallisuusneuvostossa ja saattaa jopa surkastua aikaa vieviksi YK:n asetarkastuksiksi.
Sota terrorismia vastaan on tehokas, mutta myös riskialtis poliittinen työkalu. Voitto välivaaleissa antaa Bushille nostetta vuoden 2004 presidentinvaaleihin. Uusi tuhoisa terrori-isku Yhdysvaltoja vastaan kääntäisi nosteen äkkiä laskuksi. Bushin terrorismipolitiikka on uskottavaa, mutta vain sillä edellytyksellä, ettei al-Qaida tee siitä iskuillaan epäuskottavaa.
Bushin voitosta seuraa, että hänen on tähänastista helpompi ajaa kongressissa läpi sisäpoliittisia tavoitteitaan veronkevennyksistä tuomarinimityksiin. Vaikeuksissa ollut esitys kotimaan turvallisuusministeriön perustamisesta saanee myös tuulta siipiinsä. Bushilla on nyt mandaatti ajaa erittäin vanhoillista sisäpolitiikkaa.
Vaalituloksella on maailmanpoliittisia vaikutuksia. Voi vain toivoa, ettei Bush ajaisi entistä yksioikoisemmin yksipuolista voimapolitiikkaa. Houkutus voi olla suuri, koska kova politiikka näyttää tuovan vaalimenestystä. Houkutuksen vetovoima nähdään siinä, tyytyykö Yhdysvallat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan vai aletaanko Saddamia kammeta syrjään entistä isommalla innolla. Bushilla ei pitäisi olla enää ainakaan vaalitaktisia syitä kumota Saddamia.