Pääkirjoitus

Ter­ro­ris­min uusi aalto

Algeriassa nähty panttivankidraama on merkki siitä, että terrorismi on yhä hengissä. Se ilmenee nyt erityisesti sieppauksina. Suomikin on saanut siitä osansa.

Suuren luokan terrorismi löi itsensä läpi vuosituhannen ensivuosikymmenenä tuhoisina iskuina useissa eri maissa. Se joutui puolustuskannalle terrorismin vastaisen taistelun myötä, mutta ei tullut nitistetyksi.

Nyt näyttää olevan liikkeellä terrorismin uusi aalto, joka näkyy etenkin panttivankien sieppauksina ja tappamisina. Sieppauksia on tapahtunut Jemenissä, Somaliassa ja jo pidempään Länsi-Afrikan alueella, viimeksi keskiviikkona Algeriassa.

Sieppausaalto koskettaa myös Suomea: kaksi suomalaista on ollut jonkin viikon panttivankeina Jemenissä, kenties terroristijärjestö al Qaidan kynsissä. Toinen kosketuskohta syntyy jos ja kun Suomi lähettää sotilaskouluttajia Maliin osana EU:n operaatiota.

Tilanne on erityisen räjähdysaltis Malissa ja Algeriassa. Malin pohjoisosiin on siirtynyt islamistiterroristeja Libyasta diktaattori Muammar Gaddafin hallinnon kaatumisen jälkeen. Heidän tukemansa islamistikapinalliset ovat levittäneet valtaansa etelään päin.

Ranska vihelsi pelin poikki lähettämällä äsken joukkojaan Maliin. Operaatiolla on YK:n turvallisuusneuvoston valtuutus. Väliintulon kynnys on Malissa paljon matalampi kuin Syyriassa.

Vastauksena Ranskan väliintuloon alueella toimiva al Qaidan järjestö hyökkäsi keskiviikkona Algeriassa maakaasun pumppuasemalle ja otti satoja algerialaisia ja kymmeniä ulkomaisia panttivankeja. Joukossa on useiden eri länsimaiden kansalaisia, muun muassa kymmenkunta norjalaista.

Sieppaajat hyökkäsivät Algeriaan sen jälkeen kun se oli sallinut entisen siirtomaaisäntänsä Ranskan käyttää ilmatilaansa Maliin suuntautuviin sotilaskuljetuksiin ja pommituksiin.

Panttivankikriisin veriset yksityiskohdat olivat epäselviä vielä perjantainakin. Algerian hallinto on tunnettu kovista otteistaan, ja niitä käytettiin nytkin. Se perusteli keinoja kaihtamatonta toimintaansa sillä, ettei terroristien kanssa neuvotella. Jos tuloksena on kuitenkin se, että etenkin ulkomaisia panttivankeja olisi kuollut joukkomitassa, asiasta tulee jälkipuheita.

Sinänsä on oikea periaate, etteivät valtiot neuvottele terroristien kanssa ja ettei heille etenkään makseta lunnasrahoja, koska maksaminen vain yllyttäisi uusiin sieppauksiin. Mutta silloin kun panttivankeja aletaan vapauttaa voimakeinoin, heidän henkensä joutuvat suureen vaaraan.

Sieppausten motiivit liittyvät vähintään yhtä paljon rahaan kuin islamistiseen ideologiaan. Alueella toimivat terroristiryhmät sieppaavat länsimaisten yritysten työntekijöitä rahoittaakseen toimintaansa niiden maksamilla avokätisillä lunnailla. Niitä on viime vuosina maksettu useita kymmeniämiljoonia.

Malin ja Algerian tapahtumista voi seurata pitkäaikaisempi yhteenotto, ja alueesta voi tulla terrorismin vastaisen kamppailun uusi rintama. Ei ole tietoa, kuinka pitkään Ranskan väliintulo jatkuu ja aikooko  Yhdysvallat osallistua siihen muutenkin kuin taustalla.