Kaikki tuntevat sen suutarin pojan, jolla ei ole kenkiä. Filosofian tohtori Teemu Keskisarja kuuluu samaan sarjaan, sillä hän on historioitsija, joka hieman häpeillen tunnustaa, ettei hän tunne oman sukunsa juuria. "En tiedä edes isoisäni nimeä."
Teemu Keskisarja on tutkinut aina kaikkea muuta paitsi omaa sukuaan. Ehkä sen aika tulee lähivuosikymmenen sisällä, sillä hänhän on vielä alle nelikymppinen. Yleensä oma suku alkaa kiehtoa hieman varttuneemmassa iässä. Sen verran hän toki tietää, että isän suvun juuret ulottuvat keskiselle Pohjanmaalle, tarkemmin Nivalan Sarjanahteelle. "He olivat köyhiä mökkiläisiä ja lestadiolaisia."
"Jotain himoja on kuitenkin kierrellä Nivalan hautausmaalla, mutta toistaiseksi olen pystynyt pitäytymään siinä", Teemu Keskisarja kertoo.
Nivalaan hänellä ei ole ihmiskontakteja, mutta silloin harvoin, kun hän kulkee paikkakunnan ohi, tulee käytyä hautausmaalla.
Teemu Keskisarjan viimeisimmät julkistetut tutkimukset käsittelevät terrorismin historiaa Suomessa. Siinäkin keskitytään enemmän hämäriin sivupolkuihin kuin kaikkien tiedossa oleviin ja eniten tutkittuihin terroritekoihin, joka ajoittuvat sisällissodan aikaan.
Mutta mikä on terrorismia? Kirjallisuudessa tuolle sanalle löytyy ainakin parisataa määritelmää. Jokainen aika antaa sille oman sisältönsä.
"Luonnollisesti siihen kuuluvat attentaatit (poliittiset murhat) ja sellaiset teot, missä enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti surmataan sivullisia. Terrorismi-sanan alkuperä lähtee kauhusta ja kauhistuttamisesta. Sen tarkoitus on vaikuttaa psykologisesti", Keskisarja sanoo.
Niin kauan kuin on ollut ihmisiä, on ollut myös väkivaltaa ja tekoja, joita voidaan luonnehtia terroriteoiksi. Sanana terrori yleistyi Ranskan suuren vallankumouksen (1789-1815) jälkeen. Tuolloin sillä tarkoitettiin nimenomaan valtion harjoittamaa kauhun politiikkaa.
Suomessa terrorin juuret ulottuvat kauas historian hämärään. Varmaan tuhatluvun alun ristiretkien, 1500-luvun nuijasodan ja 1700-luvun isonvihan aikaan tapahtui tekoja, jotka nykymääritelmän mukaan pantaisiin terrorin piikkiin.
"Löysin melko unohdetun tapahtuman vuodelta 1889. Tuolloin suomalaisuusliikkeen, fennomaanien keskinäisissä juonitteluissa tapahtui korkean tason murhayritys. Tunnetun suomalaisuusmiehen Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen veli meinasi kuolla yhden katkeroituneen puoluetoverin ampuessa häntä yliopiston päärakennuksen edessä", Keskisarja kertoo.
1900-luvun alussa 2,5 miljoonan asukkaan Suomi oli osa valtavaa Venäjän keisarikuntaa. Teemu Keskisarja sanoo, ettei Pietarin vallanpitäjiä paljon kauhistuttanut, jos Pohjanmaalla joku metsästysseura hieman radikalisoitui. Sen sijaan se, että yksi ydinjoukko teki huolellisesti valittuja iskuja venäläisen virkavallan edustajia vastaan, saattoi jo kauhistuttaa. Samalla, kun se aiheutti liikettä venäläisissä, tiedot väkivallanteoista sytyttivät sellaisiakin suomalaisia, jota muuten eivät olleet kiinnostuneet politiikasta.
Kaikki muistavat Eugen Schaumanin, joka murhasi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin vuonna 1904. Mutta harva tietää, että vuosisadan alussa tapahtui useita muitakin poliittisia murhia. "Ei varsinaista terroritekojen aaltoa ollut, mutta tuolloin tehtiin vähintään kymmenkunta korkean tason poliittista murhaa."
Yksi murhien takana ollut ryhmittymä koostui nuorista helsinkiläisistä lukiolaisista. Tämän Verikoiriksi nimetyn ryhmän tiedetään varmasti olleen kolmen surman takana. Kukaan ryhmän jäsenistä ei jäänyt kiinni.
Vuoden 1918 sisällissodan terroriteoista Keskisarja nostaa esiin pari unohdettua tapausta, yhden kummaltakin puolen.
Valkoisten terrorista hän on poiminut Kajaanissa tapahtuneen sijaisteloituksen. Mannerheimilta oli käynyt käsky, että kaikki, jotka eivät määräpäivään mennessä luovuttaneet asetta, tuomittiin kuolemaan. Valkoisten päällikkö Karl Hilén kysyi työväen johtajilta, onko heissä miestä astua harhaan johtamiensa ihmisten tilalle ja tulla ammutuksi. Kaksi miestä löytyi, ja heidät teloitettiin.
Punaisen puolen terrorista Keskisarja mainitsee tapaus Chaplinin. Elokuva-alalta lempinimensä saanut Chaplin teki yhden punaisten suurimmista joukkomurhista junassa Toijalan ja Iittalan välillä sodan loppuvaiheessa huhtikuussa 1918. Hän aloitti juna-ammuskelun, jossa 22 henkilöä kuoli.
Myös talvi- ja jatkosotaan liittyy paljon tapauksia, jotka voidaan tulkita terroriteoksi. Viimeinen poliittinen henkirikos Suomessa tehtiin vuonna 1949 Kemin kapinan yhteydessä. Tuolloin kaksi lakkolaista surmattiin.
"Vaikka puukkojunkkaritappeluissa tulee paljon uhreja, olemme me suomalaiset aika pitkämielisiä. 1800-luvulta 1940-luvulle, sisällissotaa lukuun ottamatta, meillä on ollut korkea kynnys julkiseen terroritekoon, vaikka ehkä aihettakin olisi ollut", Teemu Keskisarja sanoo.
Vuosisadan lopun tavanomaista rauhallisempaa aikaa Keskisarja selittää sillä, että demokraattinen oikeusvaltio on aika tehokas keino estämään terrorismia. Huono-osaisuus ja demokratian puute sen sijaan ruokkivat sitä.
Keskisarja ei näe, että Suomessa on vaaraa terrorismille. "Jos terrorismia ilmenee, sen täytyy olla tuontitavaraa."
Koulu- ja kauppasurmat voidaan laskea terroristisiksi toimiksi, mutta ei siinä mielessä, että niihin liittyisi jotain selkeää poliittista tai muutakaan sanomaa.
"Ihmettelen, miten voidaan sanoa joku asiantuntijanäkemys Sellosta ja muista vastaavista tapahtumista, kun niistä tiedetään niin äärettömän vähän. Jos ihmiset ovat olleet koulukiusattuja tai mustasukkaisia, se ei selitä näitä tekoja", Keskisarja sanoo.
