Kolera on helposti estettävä ja helposti hoidettava vitsaus, bakteerin aiheuttama suolistotauti. Sen leviämisen edellytyksenä on kehno hygienia ja siksi sitä tavataan nykyaikana laajamittaisesti yleensä vain siellä, missä kaikki normaali elämä järkkyy äkillisesti. Tyypillinen tapaus on luonnonmullistus jossakin kehitysmaassa.
Nyt kolera leviää Zimbabwessa. Tällä kertaa epidemian takana ei ole mikään hirmumyrsky eikä edes sisällissota, joka olisi rikkonut sairaalat. Syyllinen koleraan voidaan harvinaista kyllä nimetä yhden henkilön tarkkuudella. Hän on maan presidentti Robert Mugabe.
Presidentin politiikka on ollut Zimbabwelle vitsaus, joka vain pahenee viikko viikolta. Enää ei riitä, että maan valuutta on arvoton, väestö peloteltu, töitä ei ole eikä elintarvikkeita löydy. Nyt siis kärsitään jo kolerasta, joka voi levitä epidemiana vain täydellisesti romahtaneessa valtiossa.
Silminnäkijäkuvaukset Zimbabwen sairaaloista kertovat maanpäällisestä helvetistä, ja avustusjärjestöt ovat elintärkeällä asialla vedotessaan Suomessakin hätäavun puolesta.
Mitä tällaisessa tilanteessa tekee presidentti Mugabe? Julistaa, että "Zimbabwe on minun" ja syyttää kaikesta entistä siirtomaavaltaa Britanniaa.
Kolme kuukautta sitten Zimbabwessa solmittiin paljon toiveita herättänyt vallanjakosopimus Mugaben ja vaalit voittaneen oppositiojohtaja Morgan Tsvangirain välillä. Valtaa ei ole jaettu, sopimus ei ole toiminut.
Vaatimukset Mugaben erosta ovat kasvaneet maailmalla. Esimerkiksi pohjoismaiden ulkoministerit vaativat viime viikolla yhdessä kelvottoman hallinnon lakkaamista. Todellista vaikutusta voi kuitenkin olla vain sillä, mitä Afrikan ja erityisesti eteläisen Afrikan maat tekevät. Kenia ja Botswana ovat jo tahtoneet Mugaben lähtevän, mutta vain Etelä-Afrikalla olisi keinot puuttua tapahtumiin. Maa on toistaiseksi ollut siihen haluton.
Zimbabwe tarvitsee kipeästi uudet vaalit, jotka järjestetään kansainvälisessä valvonnassa. Sotilaallinen väliintulo Mugaben syrjäyttämiseksi on kysymys, jota tällä menolla joudutaan väistämättä pohditaan. Ratkaisu ei ole yksiselitteinen, sillä se voi johtaa sisällissotaan, joka nyt on yksi harvoja Zimbabwesta puuttuvia vitsauksia.
Käsillä on kuitenkin maan oman hallinnon aiheuttama suuri inhimillinen katastrofi. Vaihtoehdot ovat vähenemässä, sillä ulkomaailman paheksunnalla ei tähän asti ole ollut mitään vaikutusta.