Itsemurhaiskut ovat vieneet Venäjällä tänä vuonna jo yli 200 ihmishenkeä. Iskuista viimeisin kolkutteli jo Moskovan Kremlin portteja. Uutisista voi päätellä paljon. Ensinnäkin terrorismi on tunkeutunut jatkuvaksi päänsäryksi Venäjälläkin. Toiseksi se ulottaa jo kyntensä lähelle vallan ydintä. Samalla tavalla terrorismi iski Yhdysvaltain poliittisen ja taloudellisen vallan keskuksiin kaksi vuotta sitten.
Kolmas seikka on Venäjän ja sen johtajan Vladimir Putinin kannalta kaikista vakavin. Terroriteoille ei näy loppua niin kauan kuin Venäjä käy sotaansa Tshetsheniassa yrittämättäkään etsiä vakavissaan poliittista ratkaisua.
Duuman vaalien kahden puolen nähdyt väkivallanteot osoittavat myös sen, että presidentti Putinin tukivoimien vaalivoitolla ei ole mitään merkitystä terrorismitaistelussa. Päin vastoin. Toinen toistaan seuraavat iskut ovat pikemminkin merkki siitä, ettei Putin saa terrorismia kuriin. Voi olettaa, että tshetsheeniterrori vain kiihtyy, mitä lähemmäksi ensi maaliskuun presidentinvaalit tulevat.
Terrorismi piinaa Venäjää jo niin pahasti, että Putin on kutakuinkin samassa asemassa kuin yhdysvaltalaiskollegansa George W. Bush. Molemmat käyvät terrorismin kimppuun enimmäkseen väkivallan keinoin. Kun tämän valinnan tekee, ongelmien kasvaessa ainoa vaihtoehto on edetä samaa tietä.
Venäjä aloitti Tshetshenian sodan presidentti Boris Jeltsinin kaudella 1994. Kriisi on jatkunut kohta yhtä kauan kuin häviöön päättynyt Neuvostoliiton yritys miehittää Afganistan 1980-luvulla. Sodan ykkösvaihe Tshetsheniassa päättyi 1996 Venäjän tappioon. Silloinen pääministeri Putin jatkoi sotatoimia 1999 kostoksi asuintalojen räjäytyksistä. Iskut pantiin tshetsheenien tiliin, vaikka niistä on epäilty myös Venäjän turvallisuuspalvelua. Sodan kakkosvaihe ajoittui Putinin valtaan nostaneiden presidentinvaalien alle.
Tshetshenian sodasta on tullut Venäjälle uusi kotoperäinen Afganistan. Venäjä ei voi vetäytyä Tshetsheniasta yhtä helposti kuin Neuvostoliitto Afganistanista. Vetäytyminen olisi oire muille levottomille alueille Venäjän keskusvallan heikkoudesta. Tämä on vihoviimeinen merkki, jonka Putin haluaa antaa.
Putin on voimapolitiikkansa panttivanki myös siksi, että Venäjän sisäpoliittinen paino siirtyi duuman vaaleissa isovenäläiseen suuntaan. Ennuste on siten kaikin puolin heikko; sota ja terroriteot jatkuvat. Päästäkseen voitolle molemmat osapuolet voivat joutua turvautumaan yhä häikäilemättömämpiin otteisiin.
paakirjoitus@kaleva.fi