Kolumni

Terrori ei täh­dän­nyt ai­noas­taan Rans­kaan

Syyskuussa 2001 terrorismi iski päin naamaa Suomessa iltapäivällä. Marraskuussa 2015 se iski lauantaiaamuna useimpiin suomalaisiin, kun he olivat vasta heräilemässä.

Syyskuussa 2001 terrorismi iski päin naamaa Suomessa iltapäivällä. Marraskuussa 2015 se iski lauantaiaamuna useimpiin suomalaisiin, kun he olivat vasta heräilemässä.

Terrori-iskujen sarjasta Pariisissa ovat kolkko herätys ja haaste koko sivistyneelle maailmalle. Vaikka terrori tähtäsi nyt Ranskaan, sen maali oli paljon suurempi. Terrorismi haastaa nyt demokraattisia ja avoimia yhteiskuntia vakavammin kuin koskaan.

Terrori iski ennen Pariisia lyhyessä ajassa myös itsemurhaiskuin Libanonissa ja mitä ilmeisimmin Siinailla pudottamalla venäläisen matkustajakoneen.

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari vertasi Ylen haastattelussa Pariisin terrori-iskuja osuvasti Yhdysvaltain 9/11 -lyhenteellä tunnettuihin iskuihin 11. syyskuuta 2001. Kuolonuhrien määrät eivät ole verrannollisia, mutta iskujen psykologinen vaikutus on kutakuinkin samaa luokkaa.

Terrorismin tavoite on herättää kauhua ja kylvää eripuraa. Se käyttää härskisti hyväkseen avoimia ja siksi haavoittuvaisia yhteiskuntia.

Nyt koetellaan etenkin Euroopan ja sen ytimenä Euroopan unionin yhtenäisyyttä ja vapautta. EU:n rivit ovat jo uhkaavasti rakoilleet pakolaiskriisin takia. Pariisin verilöyly on yritys kylvää Eurooppaan lisää hajaannusta.

EU on koonnut voimansa ja kehittynyt useasti sisäisten kriisiensä kautta. Häikäilemätön verenvuodatus osoitti, että EU:hun kohdistuu nyt keinoja kaihtamaton ulkoinen uhka. Unionin on pakko yhdistää rivinsä sen edessä.

Viimeistään nyt unionin on saatava aikaan yhtenäinen pakolaispolitiikka. Jos viime kuukausina nähty poukkoilu ja sooloilu jatkuvat, pakolaiskriisi karkaa hallinnasta. Sota-alueita lähimpänä oleville unionin ulkorajoille on saatava järjestys.

Turvatoimia ja sisäistä valvontaa aletaan varmasti tiukentaa unionimaissa. Kriisin keskellä täytyy kuitenkin välttää samanlaisia yksilönvapauksia loukanneita ylilyöntejä, joihin sorruttiin Yhdysvalloissa.

Unionin voimat eivät yksin riitä. Terrorismin takana olevien ongelmien ratkaisuun tarvitaan etenkin Yhdysvaltoja ja Venäjää. Vain niillä on riittävä sotilaallinen voima, jota valitettavasti tarvitaan muiden keinojen rinnalle.

Kaikille lienee tullut selväksi, ettei Pariisin iskujen tekijäksi ilmoittautuneen Isisin kanssa voi eikä ole edes syytä neuvotella. Raakalaisjärjestö on mennyt niin pitkälle, ettei järjestäytyneellä maailmalla ole muuta keinoa kuin tuhota se.

Tällä hetkellä Isisiä yrittävät taltuttaa Yhdysvaltain johtaman kansainvälisen liittouman ja Venäjän sotakoneet ilmasta. Nyt olisi korkea aika yhdistää voimat Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston mandaatin taakse. Isisin ja vastaavien äärijärjestöjen lyömiseksi voidaan tarvita myös maaoperaatio Syyrian ja Irakin alueilla.

Olen kirjoittanut jo aiemmin, että Syyrian kohta neljä vuotta jatkuneeseen sisällissotaan olisi pitänyt puuttua ulkopuolelta heti sen alkuvaiheessa. Venäjä ja Kiina estivät sen kuitenkin veto-äänillään turvallisuusneuvostossa.

Puuttumattomuuden seuraukset ovat nähtävissä. Sisällissodassa on tapettu jo satojatuhansia ihmisiä, Syyriasta on paennut miljoonia, Euroopan kyky ottaa pakolaisia vastaan on äärirajoillaan ja kuin pisteeksi i:n päälle Isis toi terrorinsa Pariisiin.

Isis valitsi Pariisin varmaankin siksi, että Ranska on osallistunut ilmapommituksiin ja että Ranskassa on paljon muslimeja.

Iskun yksi tavoite oli varmasti myös hyödyntää pakolaiskriisin Euroopassa aiheuttamaa hämmennystä. Pariisin verilöyly lisää hämmennystä ja kiristää mielialoja Suomessakin turvapaikanhakijoita kohtaan.

Sisäministeri Petteri Orpo sanoi lauantaina aivan oikein, että suuri enemmistö turvapaikanhakijoista on itse lähtenyt pakoon juuri Isisin kaltaisten järjestöjen kylvämää terroria. Tätä suurta enemmistöä ei pidä rinnastaa terroristeihin.

Terrorismi pyrkii provosoimaan. Ja silloin kun provosoidaan, ei pidä provosoitua. Pariisin terroristit pyrkivät myös siihen, että eurooppalaiset kääntäisivät oikeutetun suuttumuksensa turvapaikanhakijoihin, jotka sitten voisivat provosoitua ja radikalisoitua.

Vaikka Suomen uhkataso on Supon arvion mukaan noussut, se on edelleen matala. Sen pitämisessä matalana auttaa, ettei provosoiduta puolin eikä toisin.