Talvivaaran kaivosta Sotkamossa pyörittävä valtionyhtiö Terrafame on samassa tilanteessa kuin kaivoksen avannut ja sittemmin vararikkoon ajautunut yhtiö. Kaivostoiminta on vaarassa pysähtyä, ellei valtio-omistaja pumppaa yhtiöön lisää rahaa. Hallitus esittääkin 38,5 miljoonan euron lisärahoitusta.
Kansanedustajat ovat ymmällään nopeasti eteen tulleesta lisärahantarpeesta, sillä eduskunnan viime vuonna myöntämän yli 200 miljoonan euron odotettiin riittävän kahdeksi vuodeksi. Tänä aikana yhtiö piti saada yksityisiä sijoittajia houkuttelevaan kuntoon. Näin ei ole käynyt. Niinpä Terrafame painii samojen ongelmien kanssa kuin vararikkoon ajautunut edeltäjänsäkin.
Tuotanto Talvivaarassa on yhtiön ilmoituksen mukaan saatu käyntiin suunnitellulla tavalla, mutta kannattavuusrajasta ollaan vielä kaukana.
Kaivos tuotti edelliselle omistajalle voittoa viimeisen kerran vuoden 2011 lopulla. Tuolloin päätuotteen nikkelin maailmanmarkkinahinta oli yli 18 000 dollaria tonnilta. Kattavuusrajaksi on arvioitu noin 15 000 dollaria. Vasta sen yli menevä hinta kartuttaa yhtiön kassaa.
Sitä mukaa kuin Talvivaaraa on uudelleen käynnistelty sitten viime kesän, nikkelin maailmanmarkkinahinta on laskenut. Tällä hetkellä liikutaan 8 000 dollarin tuntumassa eikä parempaa ole luvassa, elleivät maailmantalouden pyörät ampaise vauhtiin. Maailmalla nikkelikaivoksia on suljettu ja pantu odottamaan kysynnän kasvua ja sen mukanaan tuomaan hintojen nousua.
Kaivostoiminnan kannattavuus riippuu monista seikoista kuten malmin mineraalipitoisuudesta, metallin irrottamistekniikan taloudellisuudesta, ympäristönsuojelun vaatimuksista sekä tietysti tuotteesta saatavasta hinnasta. Kaikki nämä tekijät toimivat yhtä lailla Terrafamea kuin sen edeltäjääkin vastaan.
Heikot talous- ja kannattavuusnäkymät yhdistettynä kestävää ratkaisua yhä odottaviin kaivoksen ympäristöongelmiin ovat omiaan heittämään epäilyksen varjon toiminnan jatkamisen ylle.
Julkisten menojen säästötarpeiden kanssa painivalle eduskunnalle rahan syytäminen Talvivaaran kaivokseen on vaikea pala. Varmaa on, että ilman uusia panostuksia kaivos ei voi jatkaa, mutta siitä ei myöskään päästä eroon.
Kysymys on enää siitä, jatketaanko kaivostoimintaa veronmaksajien varoin toivossa paremmasta huomisesta vai annetaanko periksi ja ajetaan kaivos alas. Kaivoksen lopettamisen arvioidaan maksavan 300 miljoonaa euroa.
Talvivaaran kaivoksen merkitys Kainuun työllisyydelle on kiistaton. Jos kaivokseen uppoaa kuitenkin veronmaksajia varoja miljoonia viikossa, yli 20 miljoonaa kuukaudessa, se herättää kysymyksen toiminnan mielekkyydestä. Työllistäminen tällä tavoin käy kalliiksi.
Jos kaivostoimintaa aiotaan ylläpitää valtion varoin, Terrafamen on kyettävä lyömään pöytään uskottavat laskelmat toiminnan kannattavuudesta.
Puheita on pidetty ja lupauksia annettu, mutta pelkästään niiden varaan ei voida enää laskea.
Pääkirjoitus