Oululaisen Teri Tsokkisen, 26, päivä alkaa useimmiten Kulttuuribingon uusissa tiloissa Pikisaaressa. Vintiksi nimetystä vanhasta luokkahuoneesta löytyy hänen työpisteensä, johon on levitetty keskeneräisiä, iloisen värisiä maalaustöitä.
– Olen piirtänyt aivan lapsesta lähtien. Äiti on kertonut, että aikoinaan hakiessaan minua päiväkodista tarhatädit huutelivat, että sieltä se taiteilijan äiti nyt tulee. Nykyään enimmäkseen maalaan, mutta myös metalligrafiikasta on tullut tosi läheinen tekniikka, hän kertoo.
Myöhemmin kiinnostus musiikkiin innoitti Tsokkisen hakemaan opiskelemaan sekä musiikinopettajaksi että luokanopettajaksi. Kun pääsykokeissa ei tärpännyt, hän päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa lähtemällä au pairiksi Englantiin. Se ei kuitenkaan vastannut odotuksia ja hän palasi takaisin Suomeen. Ajatus omasta alasta löytyi kuitenkin työkkärin suosittelemalta Taide- ja mediapaja Wankkurilta.
– Se oli aivan ihana paikka, ja sieltä sain inspiraation hakea kuvataideopettajaksi Rovaniemelle. Valintakokeet olivat kolmipäiväiset ja hirveän stressaavat, mutta pääsin sisään.
Taiteen maisteriksi Tsokkinen valmistui kesällä 2019. Pääaineena hänellä oli kuvataidekasvatus, sivuaineina kuvataide ja luokanopettajan monialaiset opinnot. Ryhtyessään työnhakuun Tsokkinen kuitenkin huomasi, ettei oman alan opettajan paikkoja Oulussa ollutkaan juuri tarjolla.
– Viime syksynä sain yllättäin kolmen kuukauden sijaisuuden OSAO:lle, mikä oli kyllä hyvä kokemus. Mieluummin kuitenkin opettaisin koulussa, jossa oppilaat olisivat lähtökohtaisesti kiinnostuneita kuvataiteesta, hän pohtii.
Koska päivätyötä ei tällä hetkellä ole, Tsokkinen on vapaa tekemään niin omia maalaustöitään kuin ottamaan vastaan lyhyempiä taidealan projekteja. Qstock-musiikkifestivaalin aluetaiteen parissa hän on puuhastellut useita vuosia vapaaehtoisena, mutta viime kesästä lähtien hän on saanut palkkaa toimiessaan aluetaidevastaavana.
– Teemme aluetta kauniiksi ja tuomme Qstockin brändiä esiin visuaalisesti. Suunnittelu aloitetaan keväisin ja lähempänä festivaalia työpäivät saattavat venyä 12-tuntisiksi. Sitä hommaa rakastan. Sieltä on lähtenyt innostus myös tapahtumien järjestämiseen.
Muutakin on vireillä. Helmikuussa tiedossa on muun muassa kolme päivää kestävän aluetaidetyöpajan vetäminen.
– Aikamoista välillä tämä elämänmeno. Työhommista tietää enimmäkseen muutaman kuukauden päähän. Ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu.
Tänä talvena naisen matka käy useamman kerran viikossa Rovaniemelle, jossa hän on mukana masennuksesta kertovassa näytelmässä nimeltä Aika hauska masennusnäytelmä. Teatteri alkoi harrastuksena, mutta tulevista näytöksistä tiedossa on myös jonkinlaiset palkkiot.
– Mietin kyllä, että haenko ihan mitä tahansa työtä vai lähdenkö mukaan tähän teatterihommaan. Aihe on kuitenkin tärkeä minulle, joten aion keskittyä nyt sataprosenttisesti näytelmään.
Muuttaminen muualle pitempiaikaisen työn perässä ei houkuttele.
– En usko, että viihtyisin Helsingin vilskeessä, ja Lapissa välimatkat ovat puolestaan hieman liian pitkiä. Yritän nyt luoda kontakteja täällä Oulussa.
Juttu on julkaistu alun perin Kalevan Opiskelu & ammatit -liitteessä 4.2.2020.