Jorma Terentjeff ja Ilkka Jaakola olivat majoittuneet illansuussa yhteen tansanialaisen luonnonpuiston hotelleista, kun pihasta rupesi kuulumaan outoa ääntä. Elefantti se siellä töni autoja tieltään päästäkseen juomaan vuotaneesta putkesta valunutta vettä.
"Hotellin henkilökunta kielsi menemästä ulos, mutta menimme kuitenkin ja kuvasimme", Terentjeff kertaa jännittävää tilannetta. "Isojen villieläinten lähellä on oltava koko ajan tarkkana. Hullunrohkea ei saa olla. Siinä jää toiseksi."
Pieni pelko kihelmöi Terentjeffin selkäpiitä kerran myös autossa. Miehet seisoivat kameroineen puolittain avoimella maasturin lavalla, kun iso urosleijona alkoi lähestyä. "Silloin tuli tunne, että heikoilla ollaan, jos leijona päättää hyökätä."
Onnettomuuksia sattuu kuitenkin harvoin. Oppaat ja autonkuljettajat ovat ammattilaisia ja osaavat olla varuillaan. Eniten vahinkoja tapahtuu silloin, kun turistit eivät tajua, kuinka hengenvaarallista on poistua yöllä leirialueelta.
"Vielä toisellakin reissulla oli vähän vaikea uskoa, että vaara uhkaa heti aidan takana. Kaikenkokoiset saalistajat ovat liikkeellä. Ensimmäisen yön sitä vain kuuntelee hyeenoiden, leijonien ja sakaalien saalistusääniä. Sitten niihin tottuu."
Ensimmäisen kuvausmatkan Terentjeff teki Keniaan vuosi sitten perheensä kanssa. Hän on harrastanut valokuvausta nuoresta asti, mutta it-miljonäärin kiireisinä työvuosina harrastus jäi vähiin. Aikaisemmin hän kuvasi ihmisiä ja tilanteita. Luontokuvaus on hänelle uusi laji.
"Kaikkein vaikeinta on osata lukea eläinten elekieltä. On pystyttävä ennakoimaan esimerkiksi lintujen lentoon lähtö ja tiedettävä, milloin kannattaa vain odottaa", metsästystäkin harrastanut Terentjeff kuvailee.
Jaakolan kanssa Terentjeff on kuvannut aiemmin karhuja Suomessa. Ammatti- ja harrastajakuvaajan yhteistyö on sujunut niin hyvin, että suunnitteilla on matka Alaskan jääkarhuja ja Kodiakinsaarella eläviä kodiakinkarhuja kuvaamaan.
Terentjeff ja Jaakola ovat toistensa tukijoita ja kriitikkoja. Harrastajakin pääsee esittämään joistakin asioista mielipiteensä, ja ammattilaisen kommentit kehittävät harrastajaa eteenpäin. "Kestän hyvin kritiikkiä, jos se tulee henkilöltä, jolla on jotain annettavaa", Terentjeff vakuuttaa.
Oma lukunsa on tekniikka. Toiselta on mukava kysellä ajatuksia kalustosta, ohjelmistoista ja printtereistä.
Digitaalisuus on tuonut Terentjeffin mielestä aivan uuden ulottuvuuden luontokuvaukseen. Ruutuja ehtii ja raaskii räiskiä eri tahtiin kuin filmiaikana, kun ylimääräiset kuvat voi poistaa saman tien. Silti valtaisan tuntuisesta materiaalista on kotona päätteen ääressä vaikea löytää monta täysin onnistunutta otosta, Terentjeff on huomannut.
Hän nauttii myös käsittelyvaiheesta. Ennen oli mielenkiintoista nähdä kuvan piirtyvän paperille pimiössä. Nyt kuvien käsittely tietokoneella on kehittynyt kohtalaisen helpoksi. "Kuvan terävyyttä ja laatua voi parantaa ja etsiä rajauksia rauhassa."
Terentjeff on "saanut luvan" kehystää osan luontokuvistaan kodin seinälle. Loput hyvät kuvat hän printtaa ja liimaa kansioihin, mikä vaatii aikaa. Ystäviä hän yrittää olla kiusaamatta kuviensa esittelyllä.
"Kun diakuvaus oli suosiossa, matkakuvien esitykset olivat yleisin tapa pitkästyttää muita!" Terentjeff nauraa. "Tilanteisiin liittyy asioita, jotka eivät toiselle avaudu."
Terentjeff rohkaisee muita Afrikan-matkaa miettiviä luontokuvaajia: "Matkanteko oli yllättävän helppoa. Suomen syysloman aikoihin Tansaniassa on kuiva kausi, eikä tarvitse ajaa mutaisten jokien yli, niin kuin usein kuvataan. Käärmeitä emme nähneet, ja hyttysiä oli todella vähän. Hotelleissa oli omat pienet voimalaitokset, joten niissä sai ladattua kameroiden ja tietokoneiden akut."
Edelleenkin Terentjeff joutuu joskus tekemään reissuja, joilla päivät kuluvat neuvotteluissa ja yöt matkustaessa. Tansanian-matkaansa hän muisteli Kiinassa, jossa hän oli muutaman muun suomalaisen kanssa Salcompin tehtaan laajennuksen vihkiäisissä ja hallituksen kokouksessa. Shenzhenissä mukana oli vain pokkarityyppinen digikamera, jolla pystyi ottamaan tavallisia matkakuvia.