Tarja Halosen puheet YK:ssa eivät sisältäneet oleellisia uusia avauksia hänelle, mutta presidentin esiintyminen on muuttunut entistä suorasukaisemmaksi.
Presidentti Tarja Halonen viihtyy hyvin YK:ssa. Hänen profiilinsa on noussut erityisesti globalisaatioon liittyvissä kysymyksissä. Sieltä Halonen on löytänyt itselleen roolin kansainvälisesti jo varsin näkyvänä maailmanparantajana.
Presidentti sai tähän lentävän lähdön päästyään heti tuoreeltaan vuonna 2000 edeltäjänsä Martti Ahtisaaren petaamalle paikalle YK:n Millennium-huippukokouksen puheenjohtajaksi. Se oli hänelle merkittävä tehtävä, ja lisää taustaa on tullut toiminnasta globalisaation sosiaalista ulottuvuutta käsittelevän maailmankomission johdossa. Komissio toimii työjärjestö ILO:n alaisuudessa.
Suurinkansainvälinen huomio YK:ssa kiinnittyi jälleen kerran Irakin sotaan, jota Yhdysvaltain presidentti George W. Bush taas puolusti. YK:n pääsihteeri Kofi Annan puolestaan puhui siitä, kuinka kukaan ei saa asettaa itseään lain yläpuolelle. Vain jokin aika sitten hän oli ensimmäisen kerran suoraan ilmoittanut Yhdysvaltain Irak-hyökkäyksen olleen laiton.
Pienistä kädenojennuksista huolimatta näkemykset ovat yhä pahoin ristissä, mikä haittaa YK:n työtä pahoin. Maailmanjärjestö kaipaa kipeästi uudistamista ja tehostamista. Esimerkiksi turvallisuusneuvoston kokoonpanon muuttamista esitetään nyt vakavissaan, mutta toiveita tehokkaista päätöksistä ei ole, jos suhde Yhdysvaltain ja YK:n välillä ei toimi. Välirikosta ei onneksi ole kyse - olihan Bush itse YK:ssa -, mutta yhteisymmärrys puuttuu.
Halonen valitsi tämän tilaisuuden tuomitakseen voimatoimet kansainvälisen oikeuden vastaisina. Tämänkaltainen näkemyshän Suomella on ollut, mutta Halonenkaan ei ole sitä kunnolla pukenut sanoiksi ennen kuin Annan oli ensin puhunut laittomasta sodasta. Kun sodan alkamisesta on jo puolitoista vuotta, sanojen terävöityksessä on jälkiviisauden makua. Miksi tämä oli tarpeen juuri nyt, ja miksi samaa ei voitu sanoa aiemmin?
Mutta Irak on YK:n esityslistoilla vain yksi asiakohta monen muun seassa, ja Halonenkin liikkui enimmäkseen aivan muissa aiheissa.
Suomen presidentti suhtautui myönteisesti kansainväliseen verotukseen kehityksen lisärahoittajana. Tätä kiisteltyä asiaa esitteli YK:ssa Ranskan presidentti Jacques Chirac. Halonen käsitteli YK:n millenium-julistuksen toimeenpanoa ja puhui sen puolesta, että globalisaatio muutettaisiin "reilummaksi". Hän piti globalisaatiota eettisesti ja sosiaalisesti kestämättömänä.
Tällä hän liittyy rintamaan, jossa ovat Chiracin lisäksi muun muassa Brasilian presidentti Lula da Silva ja Tansanian presidentti Benjamin Mkapa. Halonen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja toimivat globalisaatioasioissa erittäin aktiivisesti, mutta ulkopolitiikan johto ei ole kovin selväsanaisesti esitellyt vieläkään tavoitteitaan ja toimintansa perusteita kotimaassa.
Halonen ja Tuomioja kokoavat YK:ssa rintamaa globalisaation suunnan muuttamiseksi. Se ei ole maailmanparannusta vain teoriassa, vaan yritys viedä sitä käytäntöön, ja siitä on tullut yksi Halosen näkyviä toimintamuotoja. Suomessa ei kuitenkaan vielä tajuta kunnolla, mihin tällä kaikella pyritään.
Halonen on kyllä puhunut kotimaassakin yleisluonteisesti globalisaatiosta, mutta olisi varmaankin hyvä kertoa selvin sanoin myös suurelle yleisölle, mistä oikein on kyse. Rakennellaanko nyt pilvilinnoja vai onko kansainvälisesti mahdollista tehdä jotain konkreettista globalisaatiokehityksen hallitsemiseksi?