Kuusamolainen Aukusti Hannula on ollut aina innokas kalastaja, eikä hän malta luopua lempipuuhastaan vanhalla iälläkään.
Kun jäät tulevat alkutalvesta kantaviksi, Alakitkan rannalla Piiloperässä asuvan miehen mieli käy levottomaksi.
"Tuli mitä tuli, aina verkot pitää jäänkin alle saada", Hannula, 87, naurahtaa.
Niin myös tänä talvena. Hän uitti loppuvuodesta kotinsa lähistöllä olevalle tutulle pyyntipaikalle kolme verkkoa, jotta kalaa olisi ruokapöydässä säännöllisesti.
Saalista on tullut sopivasti, mutta pelkästään ihan sen takia hän ei jadalleen enää suunnista.
"Terveet elämäntavat ja ja työn tuoma liikunta ovat antaneet terveyttä. Samalla tavalla kun vain jatkaa, kunto pysyy parhaiten hyvänä", maanviljelijänä elämäntyönsä tehnyt Hannula pohtii verkkoja kokiessaan.
Askel ei Hannulalla liiemmin paina, ja vajaan parin kilometrin taipaleen pyyntipaikalle hän taittaa tavallisesti kävelemällä. Samaa taloutta asuvan pojan tekemää moottorikelkkauraa pitkin kulkemalla kalareissu vie parisen tuntia.
"Parin päivän välein verkot on koettava, joten tässä kyllä ohjelmaa talveksi riittää", konkari tuumii irrottaessaan verkkoon takertunutta haukea.
Lisäksi pyydyksiin on uinut vain pienehkö siika. Saalis on tavallista kehnompi, minkä Hannula arvelee johtuvan verkkojen limoittumisesta. Seuraavalla kerralla hän aikoo vaihtaa ne puhtaisiin.
Kalamies elää isojen kalojen toivossa, sillä niitäkin vesissä lymyää: tammikuun alussa saaliiksi tuli peräti viiden kilon siika.
"Ei ole samanlaista vonkaletta näiltä vesiltä koskaan noussut. Sellaiset houkuttelevat osaltaan lähtemään tänne aina uudestaan."
Työt karjatilalla pitivät Hannulan aikoinaan alati liikkeessä, ja samalla tyylillä hän katsoi viisaimmaksi viettää elämäänsä eläkkeelle siirryttyäänkin.
Talvisaikaan sopivaa hyötyliikuntaa tulee muun muassa polttopuiden tekemisestä ja kesällä tietenkin verkoilla soutelemisesta, mutta varsinkin marjastuksesta.
"Siinä se vasta kunto kasvaa, kun jängillä hillojen perässä kahlaa", teräsvaari heittää.
Terveenä ja hyvävoimaisena hän on pystynyt huolehtimaan myös heikkokuntoisesta puolisostaan Vienosta. Ruoan laittaminen ja siivoaminen eivät ole tuottaneet vaikeuksia, eikä pariskunnalla ole tarvinnut turvautua esimerkiksi kaupungin kotihoidon palveluihin.
Heillä ei ole haluja muuttaa viidenkymmenen kilometrin päässä olevan Kuusamon keskustaan edelleenkään.
Omassa talossa asumista tukee nyt se, että yksi Aukustin pojista muutti kesällä vaimonsa kanssa saman katon alle.
"Onhan se tietenkin hyvä, että nuoria on taas seassa, kun ikää alkaa tulla", Aukusti Hannula hymähtää.