Eduskunnan lisärakennus on ruvennut uhkaamaan itsenäisen valtion kansanedustajia. Muunlaiseen johtopäätökseen ei voi tulla.
Sisäilma on hankalaa hengittää. Ilmastonti tarkoittaa ainoastaan pörisevää ääntä. Sadan metrin matkalla on käytettävä kolmea hissiä. Niistä vähintään yksi jää kerrosten väliin, eikä kansanedustaja pääse täysistuntoon.
Talossa ei toimi kuulemma mikään. Siinä mielessä se muistuttaa Stalinin ajan Neuvostoliittoa, joka sähköt saatuaan rupesi uhkaamaan Suomea reilu 60 vuotta sitten.
Seuraavassa kuvaus päivästä lisärakennuksen tulihelvetistä, kokoustilojen kunnian kentiltä.
Partio kaasunaamarisia erityisavustajia ryömii suuren kokoussalin poikki. Tila on lähes 400 neliömetrin aukea, jonka toisella laidalla savuttaa ihan kuin ryssän korsu.
Ryssä se ei ole vaan uudesta maalipinnasta haihtunutta orgaanista yhdistettä. Seinään pureutunut vihollinen.
Sissiluutnantti kysyy vapaaehtoista viemään pesusumuttimen letkun seinän viereen? Kuluu hetki, hengitys huurtaa naamareita. Käsi nousee: "Mie meen, jos sie luti annat vappautuksen täysistunnosta."
Partio jännittää, miten etenijä selviää. Vapaaehtoinen tietää tehtävän vaarallisimmaksi urallaan. Hän lähtee hivuttautumaan kyynärpäittensä varassa. Vaan mitä!
Kömpiminen lakkaa, etenijä pysähtyy. Orgaaninen yhdiste on vienyt tajun.
Toisella lohkolla pyritään kohti hissiä. Ilmastointi on pettänyt. Tuolla on kuuma, täällä hyisen kylmä.
Kaveria ei jätetä. Se on tämän porukan tunnuslause, mutta silmät kyynelissä siitä on pitänyt hetkellisesti luopua. Urhea joukko on lyöty pahasti hajalle, sillä puolet on jäänyt jumiin suuren valiokunnan ahtaisiin tuoleihin. He riutuvat hitaasti.
Hissi saapuu, mekaanisena kuolemankolonnana, ja avaa ovensa. Kapeaan käytävään tulee vipinää. Sissi syöksyy sisään, mutta oven reunan teräs pureutuu välittömästi kylkiin. Alppikengistä jäljet vain jää.
Ohuesta rakosesta joku saa paiskattua ilmanvaihtosäätimen hissiin. Ovet liukuvat auki. Hissi antautuu. Näin taistelee pieni kansa.
petri.laukka@kaleva.fi